Nikolai Korevo

Nykyään Nikolai Korevo on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Teknologian ja globalisaation myötä Nikolai Korevo:stä on tullut ajankohtainen aihe, joka vaikuttaa suoraan ihmisten jokapäiväiseen elämään. Nikolai Korevo:stä on tullut tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön kiinnostava kohde maailmanlaajuiseen talouteen kohdistuvasta vaikutuksestaan ​​yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti kaikkia Nikolai Korevo:n puolia ja sitä, miten se on kehittynyt vuosien varrella.

Nikolai Korevo vuonna 1916.

Nikolai Nikolajevitš Korevo (ven. Николай Николаевич Корево; 24. kesäkuuta (J: 12. kesäkuuta) 1860[1] – 1935 Pariisi, Ranska[2]) oli venäläinen virkamies ja laintuntija, joka osallistui sortovuosien aikana useiden Suomen suuriruhtinaskuntaa koskeneiden päätösten valmisteluun.

Korevo valmistui vuonna 1883 Pietarin yliopistosta ja työskenteli vuodesta 1890 Venäjän valtakunnanneuvoston alaisena virkamiehenä. Hän oli valtakunnanneuvoston sihteeri (valtakunnansihteeri) vuosina 1913–1916 ja sai sen jälkeen nimityksen senaattoriksi. Hän sai 1907 todellisen valtioneuvoksen, 1909 kamariherran ja 1916 salaneuvoksen arvonimen. Vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen Korevo eli maanpaossa Ranskassa.[2]

Korevo tunnettiin Suomen-asiantuntijana, ja hän julkaisi vuosina 1907–1915 useita Suomen lakia ja hallintoa käsitelleitä venäjänkielisiä teoksia.[2] Hän myös kävi vuosina 1902–1904 kopioimassa 25 apulaisen kanssa Suomea koskevia historiallisia asiakirjoja Valtionarkistossa Helsingissä.[3] Korevo tuli valtakunnanneuvoston yhteyteen vuonna 1899 perustetun ”Suomen lakien systematisoimiskomitean” puheenjohtajaksi professori Nikolai Sergejevskin jälkeen. Korevo kuului vuonna 1908 asetettuun komiteaan, joka laati vuoden 1910 lain yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä, ja hän johti vuosina 1912–1914 toiminutta salaista komiteaa, joka valmisteli Suomea varten niin sanotun suuren venäläistämisohjelman.[4]

Suomennettu teos

  • Suomen kysymys: esitelmä Venäjän keisarikunnan yhdistetyn aateliston kokouksessa 17/30 p:nä maaliskuuta v. 1910. Tukholma, 1912.

Lähteet

  1. ↑ Корево Николай Николаевич (venäjäksi) Архивы России (Internet Archive). Viitattu 22.3.2021.
  2. ↑ a b c Корево Николай Николаевич (venäjäksi) Pietarin valtionyliopisto. Viitattu 22.3.2021.
  3. ↑ Pekka Henttonen: ”Ankara mies, jossa oli vanhan ajan jaloutta” – Reinhold Hausen valtionarkistonhoitajana Agricola-verkko 5.4.2017. Viitattu 22.3.2021.
  4. ↑ Osmo Jussila: Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917, s. 721, 725, 734–735. WSOY, Helsinki 2004.