Nykymaailmassa Nimien suomalaistaminen on edelleen monien ihmisten mielenkiinnon, keskustelun ja pohdinnan aihe. Sen merkitys on säilynyt ajan myötä, ja sen vaikutus näkyy eri yhteyksissä ja tilanteissa. Nimien suomalaistaminen on jättänyt merkittävän jäljen, joka ansaitsee tutkimisen ja analysoinnin yhteiskunnallisesta vaikutuksesta sen merkitykseen kulttuurissa. Tässä artikkelissa tarkastelemme tarkasti Nimien suomalaistaminen:n roolia ja merkitystä, jotta voimme syventää sen merkitystä ja ymmärtää sen vaikutusta nykymaailmaan.
Nimien suomalaistamisella tarkoitetaan Suomessa kansallisaatteen hengessä tapahtunutta liikettä, jossa muita kuin suomenkielisiä, yleensä ruotsinkielisiä, sukunimiä muutettiin suomenkielisiksi. Jotkut suomensivat samalla myös etunimensä.lähde?
Fennomaanit pitivät tärkeänä, että suomalaisilla pitäisi olla suomenkieliset sukunimet. Säätyläisillä yleisten vieraskielisten sukunimien suomalaistaminen muodostuikin 1900-luvun alkupuolella ajoittain suoranaiseksi joukkoliikkeeksi, ja varsinkin suuressa nimenmuutoksessa vuosina 1906 ja 1935 kymmenettuhannet ihmiset omaksuivat suomenkielisen sukunimen. Tällöin käyttöön tulleet sukunimet olivat aikaisemmista poiketen usein kaksiosaisia yhdyssanoja, ruotsinkielisten sukunimien käännöksiä.lähde?
J. V. Snellmanin syntymän satavuotispäivän yhteydessä vuonna 1906 kirjailija Johannes Linnankoski kehotti suomalaistamaan vierasperäiset sukunimet. 12. toukokuuta 1906 julkaistussa Suomalaisen Virallisen Lehden lisälehdessä noin 24 800 henkilöä ilmoitti suomalaistaneensa nimensä.[1][2] Samana päivänä perustettiin myös Suomalaisuuden liitto.[3] Kaikkiaan vuosien 1906 ja 1907 aikana noin 70 000 suomalaista suomensi sukunimensä.[4]