Termi Norakin pato on viime vuosina noussut merkityksellisyyteen, koska se kattaa laajan valikoiman konteksteja ja tilanteita. Tämä konsepti on osoittanut monipuolisuutensa ja sovellettavuudensa eri aloilla terveydenhuollon Norakin pato:stä sen soveltamiseen teknologian maailmassa. Sen vaikutus on levinnyt maailmanlaajuisesti ja synnyttänyt merkittäviä keskusteluja, tutkimusta ja edistystä. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Norakin pato:n eri puolia ja käyttötarkoituksia sekä sen vaikutusta modernin yhteiskunnan eri puoliin.
Norakin pato | |
---|---|
Norakin vesivoimalaitoksen rakenteita padon alapuolella. |
|
Tyyppi | Vesivoimala |
Teho | 3 000 MW |
Tuotanto | 11,2 TWh |
Omistaja | Barki Tajik (Tadžikistanin valtio) |
Rakentaminen aloitettu | 1961 |
Valmistunut | 1980 |
Sijainti | Norak, Hatlon, Tadžikistan |
Koordinaatit |
Norakin pato (venäjän kielestä translitteroiden Nurekin pato) ja sen yhteydessä toimiva Norakin vesivoimala ovat rakenteita Vahšjoessa, Tadžikistanin Hatlonin maakunnassa noin kolme kilometriä Norakin kaupungin keskusaukiosta itään. Pato voimaloineen valmistui vuonna 1980. Vahšjokeen muodostui padon valmistuttua Norakin tekojärvi. Patoa ja vesivoimalaa hallinnoi valtiollinen energiayhtiö Barki Tajik.[1][2][3]
Valmistuessaan 300 metriä korkea ja pääosin maatäytteinen pato oli maailman korkein patorakennelma.[1] Sittemmin Kiinan Sichuanissa sijaitseva Jinping-I-pato vuonna 2014 käynnistettyine voimalaitoksineen on 305-metrisenä kohonnut maailman korkeimmaksi padoksi.[4][5] Näitä korkeammaksi nousisi Norakin padosta ylävirtaan Vahšjokeen suunniteltu Rogunin pato (335 m), jonka pitkään seissyt rakentaminen on käynnistelty uudelleen vuonna 2016.[6][7]
Norakin vesivoimalaitoksessa on yhdeksän 300 MW:n generaattoria, joita on sittemmin uusittu ja laitoksen yhteiskapasiteetti on nostettu 3 000 MW:iin. Vuositasolla voimala tuottaa noin 11,2 miljardia kWh sähköä. [1][2] Sähköntuotanto vastaa noin 75 prosenttia ja yhdessä maan muiden vesivoimaloiden kanssa noin 90 prosenttia Tadžikistanin sähkönkulutuksesta. Tämä riittää kattamaan kulutustarpeet pääosin muulloin paitsi talvikaudella; kesäkaudella on jopa ylituotantoa.[2][8]