Nykymaailmassa NuSTAR on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi ja herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Vuosien ajan NuSTAR on ollut eri alojen asiantuntijoiden keskustelun ja tutkimuksen kohteena. He pyrkivät ymmärtämään ja analysoimaan sen vaikutuksia eri alueilla. Olipa kyseessä historiallinen, tieteellinen, kulttuurinen tai sosiaalinen lähestymistapa, NuSTAR on herättänyt ihmisten uteliaisuutta ja huomion ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa perehdymme NuSTAR:n jännittävään maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutuksia nykyään.
Nuclear Spectroscopic Telescope Array | |
---|---|
![]() Taiteilijan näkemys NuSTARista. Laukaisun jälkeen kiertoradalla avautuva masto erottaa teleskoopin optiikan (oik.) ja ilmaisimet (vas.) toisistaan. |
|
Alkuperäinen nimi | NuSTAR |
COSPAR ID | 2012-031A |
SATCAT № | 38358 |
Organisaatio | NASA |
Laukaisu |
13. kesäkuuta 2012 Kwajaleinin atollit, Marshallinsaaret |
Laukaisualus | Pegasus XL |
Kiertorata | |
Isoakselin puolikas | 6982 kilometriä[1] |
Inklinaatio | 6.0 °[1] |
Kiertoaika | 96,8 minuuttia[1] |
Apoapsis | 619,1 kilometriä[1] |
Periapsis | 603,0 kilometriä[1] |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto |
Nuclear Spectroscopic Telescope Array (NuSTAR) on NASAn röntgenteleskooppi. Teleskooppi laukaistiin 550 kilometriä korkealle kiertoradalleen 13. kesäkuuta 2012 kello 19.00 Suomen aikaa Pegasus XL-kantoraketilla Kwajaleinin atolleilta.[2] Tyynenmeren yllä lentävä Lockheed L-1011 "Stargazer" lentokone pudotti sen rungon alaosaan[3] kiinnitetyn Pegasuksen noin 40 000 jalan (noin 12 kilometrin) korkeudesta. Viisi sekuntia vapaasta pudotuksesta Pegasuksen kolmivaiheinen rakettimoottori käynnistyi kuljettaakseen NuSTARin kiertoradalle.[4][5] NuSTARin laukaisua lykättiin useasti.[6][7]
NuSTARin teleskooppi käyttää Wolter-optiikkaa. Sen energia-alue on 5 - 80 keV. NuSTAR mittaa taivaan röntgenlähteitä kahden vuoden ajan.[8] Satelliitti on NASAn Small Explorer -ohjelman yhdestoista missio (SMEX-11). Sen energia-alue on suurempi kuin NASAn Chandra-avaruusteleskoopin ja ESAn XMM-Newtonin. Se tekee kartoituksen mustista aukoista, joiden massa on miljardi kertaa suurempi kuin Auringon massa.
Projektia johtaa Fiona Harrison (California Institute of Technology eli Caltech) päätutkijana.