Näköhermo
Nykymaailmassa Näköhermo on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja vaikutusta yhteiskunnassa. Alkuperäisestä lähtien Näköhermo on ollut keskustelun, tutkimuksen ja kehityksen kohteena useilla näkökulmilla ja lähestymistavoilla. Kautta historian Näköhermo on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä, sillä se on vaikuttanut heidän ajattelutapaan, toimintaansa ja suhtautumiseensa ympäristöönsä. Tässä artikkelissa tutkimme Näköhermo:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia eri aloilla tieteestä ja teknologiasta kulttuuriin ja taiteeseen. Lisäksi tutkimme, kuinka Näköhermo on kehittynyt ajan myötä sopeutuen sosiaalisiin ja taloudellisiin muutoksiin.
Näköhermo (lat. nervus opticus) on toinen aivohermo. Aivohermoja on kaikkiaan 12 paria. Näköhermo alkaa silmänpohjasta näköhermonnystystä (papilla) ja päättyy talamukseen. Näköhermon muodostaa pääasiassa noin 1,2 miljoonaa verkkokalvolta alkavaa gangliosolun aksonia. Edellisten lisäksi näköhermossa on myös silmän parasympaattisia hermosyitä, jotka muun muassa vaikuttavat mustuaisen kokoon. Silmämunan sisäosassa näköhermonpäässä ei ole valoa aistivia näköreseptorisoluja, tappeja eikä sauvoja, ja siitä aiheutuu näkökenttään noin 15 astetta katsepisteen ohimonpuolelle fysiologinen sokea piste.
Näköhermo sijaitsee keskimmäisen ja sisimmäisen aivokalvon välisessa tilassa (subaraknoidaalitila). Subaraknoidaalitilassa on aivoselkäydinnestettä. Aivoselkäydinnesteen virtaus em. tilassa aiheuttaa aivopaineen. Aivopaine voi nousta esimerkiksi aivoverenvuodon tai aivokasvaimen johdosta. Aivopaineen nousu saattaa näkyä molempien näköhermonpäiden turvotustilana silmänpohjassa.
Lähteet
- K.M. Saari (toim.): Silmätautioppi. Kandidaattikustannus Oy, 2001.