Nykymaailmassa Néa Moní:stä on tullut kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle, koska se kattaa näkökohtia, jotka vaikuttavat jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Néa Moní on herättänyt kiinnostusta useilla sektoreilla, ja se on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Néa Moní:een analysoimalla sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja sen merkitystä eri tieteenaloilla.
Néa Moní Νέα Μονή |
|
---|---|
![]() Néa Moní. |
|
Sijainti | Omiroúpoli, Chíos, Pohjois-Egean saaret, Kreikka |
Koordinaatit | |
Kirkkokunta | Kreikan ortodoksinen kirkko |
Hiippakunta | Chíoksen, Psarán ja Oinoússeen hiippakunta |
Perustettu | 1000-luku |
Asukkaita | 2[1] |
Tyylisuunta | bysanttilainen |
Dafnín, Ósios Loukáksen ja Chíoksen Néa Monín luostarit |
|
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Néa Moní (kreik. Νέα Μονή, ”Uusi luostari”; myös Nea Monin luostari) on ortodoksinen luostari Chíoksen saarella Kreikassa. Se sijaitsee Omiroúpolissa lähellä Karyésin kylää. Luostari on osa Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta Dafnín, Ósios Loukáksen ja Chíoksen Néa Monín luostarit yhdessä Dafnín ja Ósios Loukáksen luostarien kanssa.[2][3]
Néa Monín perusti Bysantin keisari Konstantinos IX, jolle kaksi chíoslaista munkkia oli ennustanut tämän ollessa saarella karkotettuna, että tämä nousee vielä hallitsijaksi. Konstantinos meni naimisiin keisarinna Zoen kanssa vuonna 1042 ja nousi tämän rinnalle kanssahallitsijaksi. Konstantinoksen muistettua ennustuksen hän rakennutti Chíoksen saarelle luostarin ja myönsi tälle vapauksia sekä lahjoitti varoja.[2][3]
Luostari oli usean vuosisadan ajan Chíoksen merkittävin kirkkorakennus, mutta se kärsi tuhoja 1800-luvulla. Vuonna 1822 turkkilaiset tekivät ryöstöretken luostariin ja vuonna 1881 se kärsi pahoin maanjäristyksessä. Kupoli, kellotorni ja pääkirkon pyhäkön apsis sortuivat sekä monet mosaiikeista tuhoutui maanjäristyksessä. Kupoli rakennettiin uudelleen vuonna 1900 ja mosaiikit restauroitiin 1960-luvulla.[2][3] Vuonna 2011 luostarissa oli kaksi asukasta.[1]
Hieman maalaismaiseen tyyliin rakennetun Néa Monín mosaiikit ovat yksinkertaisempia kuin Dafnín ja Ósios Loukáksen luostareissa. Mosaiikit ovat myös tyyliltään hieman erilaisia ja ne ovat saaneet vaikutteita itämaisesta taiteesta.[2][3]
Néa Moní on ollut maailmanperintökohde vuodesta 1990.[4]