Objekti (lauseenjäsen) on teema, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kulttuuristen ihmisten huomion läpi historian. Muinaisista ajoista nykypäivään Objekti (lauseenjäsen) on ollut tutkimuksen, keskustelun ja ihailun kohteena. Objekti (lauseenjäsen):n merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton, sillä se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin taloudesta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Objekti (lauseenjäsen):n eri puolia ja näkökulmia ja analysoimme sen merkitystä ja vaikutusta nykymaailmassamme.
Objekti (lat. obiectum ’eteen heitetty’, ’vastaan asetettu’) on kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmaisee tekemisen kohteen, esimerkiksi ”Pekka maalaa taulua”. Akkusatiivikielissä objekti on tyypillisesti eri sijamuodossa tai ilmaistu eri adpositiolla kuin lauseen subjekti. Suomen kielessä objekti voi olla eri muodoissa lauseen rakenteesta ja merkityksestä riippuen. Monissa indoeurooppalaisissa kielissä lauseessa voi esiintyä samanaikaisesti sekä suora että epäsuora objekti.
Suomessa on käytössä merkitykseltään kaksi erilaista objektia: kokonaisobjekti ja osaobjekti. Kokonaisobjektin sija on akkusatiivi, joka on useimmiten nominatiivin tai genetiivin kaltainen; vain persoonapronomineilla ja pronominilla kuka/ken on erityiset akkusatiivimuodot, esim. minut, kenet. Osaobjektin sija on partitiivi.
Osaobjektia käytetään
Kokonaisobjektia käytetään
Monikollinen kokonaisobjekti on nominatiivin kaltainen, yksikössä on käytössä sekä genetiivin kaltainen ns. päätteellinen muoto että nominatiivin kaltainen ns. päätteetön muoto. Päätteetöntä muotoa käytetään silloin kun lauseessa ei ole erillistä subjektia, eli imperatiivi- ja passiivilauseissa.
Pasiivilauseen objekti on kuitenkin päätteellinen referatiivisen lauseenvastikkeen yhteydessä, esim.
vrt.
Monissa kielissä lauseessa voi esiintyä samanaikaisesti sekä suora että epäsuora objekti. Näin on mm. indoeurooppalaisissa englannissa, ruotsissa, saksassa ja ranskassa. Epäsuora objekti suomennetaan adverbiaaliksi, joka on allatiivissa. Joissakin kielissä, kuten saksassa, epäsuora objekti on omassa sijamuodossaan, datiivissa.
Ergatiivikielissä objekti on absolutiivissa, jota käytetään myös intransitiivilauseiden subjektin sijamuotona. Suomen kielessä on eräitä absolutiivirakennetta muistutavia passiivirakenteita, joissa subjektin ja objektin ero hämärtyy, esim.
Englannin termiä object ei tule aina kääntää objektiksi. Sitä käytetään usein laajemmin kuin suomen sanaa objekti. Se tarkoittaa lähinnä mitä tahansa pakollista määritettä eli komplementtia. Esim. prepositiolausekkeessa "in the house" the house on "the object of the preposition".