Oireyhtymä

Nykymaailmassa Oireyhtymä on aihe tai henkilö, joka on saanut suuren merkityksen, koska sillä on vaikuttavia vaikutuksia yhteiskunnan eri alueilla. Poliittisella, sosiaalisella, taloudellisella tai kulttuurisella tasolla Oireyhtymä on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja kansalaisten huomion ja synnyttänyt siitä kiivasta keskustelua. Sen vaikutus ulottuu maailmanlaajuisesti ja aiheuttaa merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat miljooniin ihmisiin ympäri maailmaa. Koska Oireyhtymä on edelleen kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena, on ratkaisevan tärkeää analysoida sen vaikutukset ja seuraukset yksityiskohtaisesti, jotta sen merkitys nykyään ymmärretään paremmin. Tässä artikkelissa perehdymme Oireyhtymä-ilmiöön, tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja tulevaisuuden ennusteita valottaaksemme sen todellista merkitystä ja laajuutta.

Hakusana ”Syndrooma” ohjaa tänne. Syndrooma tarkoittaa myös superroistoa.

Oireyhtymä tai syndrooma (kreik. σύνδρομον, yhtäaikaisuus[1]) on lääketieteessä joukko samanaikaisia oireita tai ilmiöitä, jotka vastaavat tiettyä häiriötä (esim. fyysistä tai psyykkistä) tai sairautta, jolle on yleensä olemassa lääketieteellinen diagnoosi.[2] Alkuperäisestä lääketieteellisestä käytöstä ilmaisua on myöhemmin lainattu myös muihin yhteyksiin, kuten biologiaan.[3]

Historia

Avicenna kirjallaan Lääketieteen kaanon (julkaistu 1025) oli varhaisimpia oireyhtymän käsitteen kehittäjiä, ja sovelsi sitä tiettyjen sairauksien toteamiseen.[4] Syndrooman käsitettä kehitti 1600-luvulla edelleen Thomas Sydenham.[5]

Lähteet

  1. ↑ Dorland's illustrated medical dictionary. s. 1818. (32. painos) Philadelphia, PA: Saunders/Elsevier, 2012. ISBN 9781416062578
  2. ↑ The British Medical Association illustrated medical dictionary, s. 177, 536. Lontoo: Dorling Kindersley, 2002. ISBN 9780751333831
  3. ↑ D Legrand et al.: Evolution of a butterfly dispersal syndrome. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 28.9.2016, 283. vsk, nro 1839. PubMed:27683371 doi:10.1098/rspb.2016.1533 ISSN 0962-8452 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Goodman, LE: Islamic humanism, s. 155. New York: Oxford University Press, 2003. ISBN 0195135806
  5. ↑ Natelson, BH: Facing and fighting fatigue: a practical approach, s. 30. New Haven: Yale University Press, 1998. ISBN 9780585358161

Aiheesta muualla