Oiva Ekholm

Nykymaailmassa Oiva Ekholm on aihe, joka on saanut suuren merkityksen eri alueilla. Henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla Oiva Ekholm on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus ja merkitys ovat synnyttäneet jatkuvaa keskustelua ja jatkuvaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Oiva Ekholm on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan lähde. Tässä artikkelissa tutkimme Oiva Ekholm:n eri ulottuvuuksia ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.

Oiva Viktor Ekholm (28. lokakuuta 190513. heinäkuuta 1974)[1][2][3] oli suomalainen kestävyysjuoksija.

Tainionkosken Tähteä edustanut Ekholm osallistui vuonna 1931 Wienin työläisolympialaisten 10 000 metrille sijoittuen kolmanneksi Arvi Harjun ja Arthur Furzen jälkeen.[4] 5 000 metrillä Ekholm oli neljäs.[5] Vuotta myöhemmin Ekholm voitti TUL:n mestaruuden 10 000 metrillä.[6]

Keväällä 1933 Ekholm siirtyi edustamaan porvariseura Tainionkosken Urheilijoita.[7] Vuonna 1934 Ekholm voitti 25 000 metrin SM-kultaa.[8] Myöhemmin samana kesänä hän osallistui Torinon EM-kilpailuiden maratonille, mutta joutui keskeyttämään.[2]

Ekholm on haudattu Tainionkosken hautausmaalle.

Lähteet

  1. Imatran seurakunta, Tainionkosken hautausmaa osasto A, rivi 14
  2. a b 1934 Torino European Championships : Men's Marathon European Athletics. Viitattu 3.9.2021.
  3. Oiva Ekholm Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  4. Häviö 1,500 metrin juoksussa. Suomen Sosialidemokraatti, 25.7.1931, nro 198, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.9.2021.
  5. Wienin matkakirje. Suomen Sosialidemokraatti, 2.8.1931, nro 206, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.9.2021.
  6. TUL:n mestaruuskilpailut Helsingissä. Ylä-Vuoksi, 25.8.1932, nro 34, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.9.2021.
  7. TUL:n huomattava juoksija muuttanut liittoa. Ylä-Vuoksi, 4.5.1933, nro 18, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.9.2021.
  8. Oiva Ekholm kilpailumatkalle Italiaan ja Ranskaan. Ylä-Vuoksi, 2.8.1934, nro 31, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.9.2021.