Olenko minä tullut haaremiin (vuoden 1932 elokuva):n puitteissa on tärkeää analysoida ja ymmärtää tämän aiheen ympärillä yhdistyviä eri näkökohtia. Olenko minä tullut haaremiin (vuoden 1932 elokuva) on ollut sen alkuperästä tämän päivän vaikutuksiinsa keskustelun ja tutkimuksen kohteena useilla tiedon aloilla. Sen vaikutus yhteiskuntaan, sen merkitys kulttuurin alalla ja sen kehitys ajan myötä ovat vain joitakin ulottuvuuksia, joita käsitellään tässä artikkelissa. Samoin tutkitaan Olenko minä tullut haaremiin (vuoden 1932 elokuva):n ympärillä esiin nousseita lukuisia näkökulmia ja mielipiteitä, jotta saadaan kattava ja objektiivinen näkemys tästä asiasta.
Olenko minä tullut haaremiin! | |
---|---|
![]() Arvi Halmeheimo (Joel Rinne) ja Helvi Heinonen (Birgit Kronström). |
|
Ohjaaja | Waldemar Wohlström |
Käsikirjoittaja |
Agapetus (näytelmä) Waldemar Wohlström |
Tuottaja | Erkki Karu |
Säveltäjä | Eero Kosonen |
Kuvaaja | Eino Kari |
Lavastaja |
Carl Fager Armas Fredman |
Pääosat |
Joel Rinne Paavo Jännes Mimmi Lähteenoja |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
Ensi-ilta | 28. helmikuuta 1932 |
Kesto | 92 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Olenko minä tullut haaremiin! on vuonna 1932 valmistunut suomalainen komediaelokuva, jonka on ohjannut Waldemar Wohlström. Elokuvan ensi-ilta oli 28. helmikuuta 1932 Kino-Palatsi-teatterissa Helsingissä. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Agapetuksen (Yrjö Soini) samannimiseen näytelmään vuodelta 1927.
Toivo Särkkä ohjasi samasta aiheesta samannimisen elokuvan vuonna 1938. Joel Rinne palasi samaiseen rooliinsa myöhemmässä filmatisoinnissa.
Mimmi Lähteenoja | … | Manta Mäkinen |
Birgit Kronström | … | Helvi Heinonen |
Kaisu Leppänen | … | Aili Viheroja |
Agnes Lindh | … | rouva Heinonen |
Olga Leino | … | ruustinna Selma Hallavuo |
Joel Rinne | … | insinööri Arvi Halmeheimo |
Paavo Jännes | … | toimittaja Salomon Harju |
Rurik Ekroos | … | maisteri Martti Paavola |
Emil Lindh | … | rovasti Hallavuo |
Paavo Costiander | … | toimittaja Iivari Alhola |
Maire Sundgren | … |
Aikalaiskriitikot kehuivat Paavo Jänneksen ensimmäistä elokuvaroolia lupaavaksi, mutta moittivat elokuvaa teknisistä asioista, etenkin epäselvästä äänityksestä.[1]
Helsingin Sanomien Arto Pajukallion vuonna 2011 kirjoittaman esittelyn mukaan elokuva on ”hulppea vanhan ajan komedia”.[2] Saman lehden Mikael Fränti oli vuonna 1984 kriittisempi ja otsikoi juttunsa ”Kotimaisen elokuvan pohjamutia”. Hänestä näyttelijä Wohlströmillä ei ollut mitään käsitystä elokuvaohjauksesta, ja tuloksena on ”epäonnistunut kotimainen äänielokuva, jonka ainoa syttyvä hetki on idullaan Salomonin haaremiunessa”.[3]