Optinen levy

Tämänpäiväisessä artikkelissa puhumme Optinen levy:stä, aiheesta, joka on viime aikoina saanut suurta merkitystä. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa Optinen levy on ollut lukuisten eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena. Kautta historian Optinen levy on kokenut erilaisia ​​muutoksia ja muutoksia, jotka ovat merkinneet sen kehitystä ja vaikutusta ihmisten elämään. Siksi on tärkeää pysähtyä ja analysoida yksityiskohtaisesti, mitä Optinen levy on, mikä sen merkitys on ja miten se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin kautta sukeltamme Optinen levy:n jännittävään maailmaan ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan.

Optisia levyjä.
Optisen aseman linssi.

Optinen levy on tallennusväline, jota luetaan valon heijastumisen avulla. Levyllä on pieniä kuoppia ja tasaisia alueita, jotka vastaavat bittitiloja 0 ja 1. Optiset levyt ovat korvanneet tietokoneissa aiemmin yleiset magneettisesti luettavat levykkeet sekä pelikonsoleissa käytetyt pelimoduulit. Levyjä käytetään audion, videon ja tietokoneohjelmien tallentamiseen.

Optiset levyt olivat alkuun vain teollisesti valamalla tuotettuja kunnes kirjoittavat laitteet, kuten CD-R-levyt, saapuivat kuluttajien ulottuville.[1]

Varhaiset lukevat asemat käyttivät koteloa (caddy) varsinaiselle levylle. Levy asetettiin koteloon ennen itse asemaan laittamista. Koteloa ei kuitenkaan tarvittu CD-levyn oman virheenkorjauksen myötä ja kotelot jäivät pois käytöstä.[2] Myös UMD-levyissä on käytetty vastaavaa ratkaisua.

Ensimmäinen tietokone, jossa CD-ROM asema tuli mukana sisäänrakennettuna, oli vuonna 1989 julkaistu FM Towns.[3] Aiemmin CD-ROM-laitteet olivat kookkaita ulkoisia oheislaitteita.[2]

Pelikonsoleissa optiset levyt tulivat aluksi valinnaisena lisävarusteena (PC Enginelle vuonna 1988, Sega Mega-CD vuonna 1991) jolloin peleissä pystyi olemaan paljon enemmän tietoa. Haittana oli, että pelitilannetta ei voinut näille tallettaa samoin kuin pelimoduuleille, ja konsoleihin tulivat erilaiset ratkaisut muistikorttien muodossa. Kiintolevyjen yleistyminen mahdollisti suuremman tallennustilan pelaajan edistymiselle.[4][5]

Formaatteja

Lisäksi Wiin käyttämä 12cm:n DVD:n kaltainen formaatti sekä Wii U:n käyttämä Blu-rayn kaltainen formaatti, jotka eivät ole yhteensopivia näiden kanssa.

Useissa pelikonsoleissa on lisäksi kopiosuojaus niiden käyttämässä formaatissa.

Archival Disc on Sonyn ja Panasonicin yhdessä kehittämä formaatti tiedon säilömiseen pitkiä aikoja. Levyt ovat suunnattu datakeskuksien käyttöön.[6]

Muuta

Lisäksi on kehitetty magneto-optisia formaatteja kuten Sonyn MiniDisc.

Lähteet

  1. ↑ CD-ROM britannica.com. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Ernie Smith: Caddy Confusion tedium.co. 12.3.2021. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
  3. ↑ 【Fujitsu】 FM TOWNS museum.ipsj.or.jp. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Mark Christian: Saved, But Not Forgotten tedium.co. 21.2.2019. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ A Chronology of First CD-ROM Games cdrom.ca. 29.6.2023. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Supporting the IoT/Big Data Era with the "Optical Disc Data Archiving" - the High Capacity High Speed Challenge news.panasonic.com. 23.8.2017. Viitattu 7.1.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla