Tässä artikkelissa aiomme tutkia Osmo Kupiainen:tä perusteellisesti ja kaikkea, mitä tämä aihe sisältää. Osmo Kupiainen on aihe, joka ansaitsee analysoinnin eri näkökulmista, alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen ja sen vaikutuksiin eri aloilla. Seuraavilla riveillä perehdymme Osmo Kupiainen:n tärkeimpiin näkökohtiin, paljastamme sen mahdolliset vaikutukset ja tarjoamme maailmanlaajuisen näkemyksen tästä aiheesta. Olitpa sitten tuttu Osmo Kupiainen tai uusi aihe, tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja ajantasainen kuva tästä ongelmasta, ja se kutsuu sinua pohtimaan ja lisäämään ymmärrystäsi Osmo Kupiainen:stä.
Osmo Aukusti Kupiainen (10. toukokuuta 1909 Viipuri – 22. syyskuuta 1987 Tampere)[1] oli suomalainen pesäpalloilija ja poliittinen vaikuttaja.
Kupiainen teki merkittävää työtä pesäpalloilun hyväksi sääntöjen ja pelitaktiikan kehittäjänä sekä kouluttajana. Pelaajaurallaan hän kuului Viipurin Pallonlyöjäin suursarjajoukkueeseen varamiehenä. Vuoden 1932 Itä-Länsi-ottelussa hän toimi Idän joukkueenjohtajana. Vuosina 1931–1939 Kupiainen oli Pesäpalloliiton (PPL) päävalmentajana ja koulutustoiminnan johtajana. Vuosina 1939–1940 Kupiainen hoiti PPL:n toiminnanjohtajan tehtäviä. Kupiainen oli myös Laaka (myöhemmin Kiri) -lehden päätoimittaja ja kirjoitti pesäpallosta eri lehtiin nimimerkillä Piikki. Vuonna 1939 Kupiainen toimi matkanjohtajana Koripallon EM-kisoissa Kaunasissa. Kupiaiselle myönnettiin Pesäpalloliiton kultainen ansiomerkki, SVUL:n hopeinen ansiomerkki ja Suomen Urheilun hopeinen ansioristi. Hänet nimettiin 2012 pesäpallon kunniagallerian jäseneksi.
Kupiainen osallistui politiikkaan Kansallisen Edistyspuolueen viimeisenä puoluesihteerinä vuosina 1950–1951.[2] Edistyspuolueen lopetettua toimintansa hän toimi Suomen Kansanpuolueen ensimmäisenä puoluesihteerinä.[3] Vuosina 1952–1974 Kupiainen oli oikeistolaisen Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiön toiminnanjohtajana.[4]