Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Osmo Väinölä:n jännittävään maailmaan. Olitpa alan asiantuntija tai vasta aloittamassa tämän aiheen tutkimista, löydät arvokasta tietoa, joka auttaa sinua laajentamaan tietämystäsi. Käsittelemme tässä kaikkia tämän aiheen näkökohtia Osmo Väinölä:n historiasta ja kehityksestä käytännön sovelluksiin jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi tutkimme uusimpia trendejä ja löytöjä, jotka mullistavat Osmo Väinölä:n. Valmistaudu siis uppoutumaan matkaan, joka on täynnä oppimista ja löytöjä Osmo Väinölä:stä.
Osmo Tapani Väinölä (21. syyskuuta 1928 Vaasa – 27. helmikuuta 2024 Seinäjoki[1]) oli suomalainen diplomaatti ja suurlähettiläs.
Väinölä tuli ylioppilaaksi Lapuan yhteiskoulusta 1949 ja valmistui lainopin kandidaatiksi 1955. Ulkoministeriön palvelukseen Väinölä siirtyi 1957.
Hän oli varakonsulina New Yorkin pääkonsulinvirastossa 1. joulukuuta 1961. Ulkoministeriön jaostopäällikkö hän oli 1.huhtikuuta 1971 alkaen, lähetystöneuvos Berliinissä 1. marraskuuta 1973, ja ulkoasiainneuvos 1. maaliskuuta 1978.[2] Hän oli ulkoministeriön hallinnollisen osaston päällikkö 1978–1979, suurlähettiläs Budapestissa 1979–1985 ja Tel Avivissa sekä samalla Nicosiassa 1985[3]–1989.[4] Hän oli kiertävä suurlähettiläs Länsi-Afrikassa akkreditoituna Dakariin, Ouagadougouun, Abidjaniin, Brazzavilleen sekä Kinshasaan ja Yaoundéen 1989–1991 ja suurlähettiläs Riadissa sekä samalla Muscatissa ja Sanaassa 1991–1993.[5] Eläkkeelle Väinölä siirtyi 1. lokakuuta 1993.[2]
Isonkyrön Sotilaspoikaosaston puheenjohtaja Väinölä oli 1938–1939. Pohjalaiset mieslaulajat -kuorossa hän oli akateeminen mestari 1953. Väinölän puoliso oli Heta Leena Marjatta (o.s. Hokkanen). He saivat kaksi tytärtä. Väinölän vanhemmat olivat Teppo Väinölä ja Matilda Josefina (o.s. Tanner).[2] Isänsä puolelta Väinölän sukujuuret ovat kotoisin Vienasta, Vuokkiniemeltä.[6] Eläkevuosinaan Väinölä asui Seinäjoella. Hänet on haudattu Törnävän hautausmaalle Seinäjoelle.[7]