Osmo Valtonen

Tämän päivän artikkelissa puhumme Osmo Valtonen:stä, aiheesta, joka on herättänyt kiinnostuksen miljoonien ihmisten ympäri maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan asti Osmo Valtonen on ollut tutkimusten, keskustelujen ja kiistojen kohteena, jotka ovat leimanneet sen kehitystä ajan myötä. Vuosisatoja vanhalla historiallaan Osmo Valtonen on edelleen ajankohtainen ja vaikuttaa ajatteluumme, kulttuuriimme ja päätöksiimme. Tämän artikkelin kautta tutkimme Osmo Valtonen:n eri puolia analysoimalla sen merkitystä ja roolia nykymaailmassa. Tule mukaan tälle löytö- ja oppimismatkalle!

Osmo Valtonen
Osmo Valtonen (vas.) ja yleisöä Amos Andersonin taidemuseossa vuonna 1969, näyttelyssä Valo ja liike 2.
Osmo Valtonen (vas.) ja yleisöä Amos Andersonin taidemuseossa vuonna 1969, näyttelyssä Valo ja liike 2.
Henkilötiedot
Koko nimi Osmo Kalervo Valtonen
Syntynyt30. tammikuuta 1929
Kuusankoski
Kuollut3. toukokuuta 2002 (73 vuotta)
Espoo
Taiteilija
Taidesuuntaus kineettinen taide
Palkinnot

Valtion taidepalkinto 1969, 1970, 1982
Prinssi Eugenin mitali 1998

Osmo Kalervo Valtonen (30. tammikuuta 1929 Kuusankoski – 3. toukokuuta 2002 Espoo) oli suomalainen taiteilija, joka tunnetaan parhaiten kineettisistä taiteesta eli liikkuvista taideteoksistaan.[1]

Valtonen opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 1946–1948 ja 1951–1955 sekä Taideteollisessa ammattikoulussa 1955–1958 ja toimi samalla mainosmiehenä.[2] Hänen teoksiaan oli ensi kertaa julkisesti näytteillä vuonna 1968.[3] Vuodesta 1972 Valtonen toimi Dimensio-ryhmässä, jota hän oli myös perustamassa. Valtonen oli sen puheenjohtaja vuosina 1976–1979. Ryhmä keskittyi kineettiseen taiteeseen, jonka keskiössä on liikkeen tutkiminen optisesti ja mekaanisesti.[1]

Valtosen ensimmäinen julkinen teos oli Puotilan vanhainkotiin 1972 valmistunut akryylisauvoista tehty valoreliefi Elämä. Valtosen tuotannosta suosittuja ovat olleet myös hiekkapiirturiteokset,[1] jollainen oli esillä muun muassa Tiedekeskus Heurekan ulkopuistossa vuonna 2007. Hän on tehnyt myös laservaloteoksia.[2] EMMA-taidemuseossa on varsin laaja taidekokoelma Valtosen teoksia, ja Oulun taidemuseossa sijaitsee taiteilijan valoteos Tuli-maa-ilma (1988). Helsingissä Valtiokonttorin toimitalon aulassa on Valtosen suurikokoinen mobile-teos.

Valtonen sai Valtion taidepalkinnon 1969, 1970 ja 1982, Espoon kaupungin taidepalkinnon 1973 sekä pohjoismaisen Prinssi Eugenin mitalin vuonna 1998.[1]

Teoksia

  • Avaruusseikkailu Lahdessa.
    Avaruusseikkailu Lahdessa.
  • Valo-kineettinen teos Papyrus, Hyvinkää, 1984.
    Valo-kineettinen teos Papyrus, Hyvinkää, 1984.[4]
  • Tuli – maa – ilma, Oulu, 1988.
    Tuli – maa – ilma, Oulu, 1988.

Lähteet

  1. ↑ a b c d Sinisalo, Soili: ”Valtonen, Osmo (1929–2002)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 313–315. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 16.10.2015.
  2. ↑ a b Ilvas, Juha: ”Osmo Valtonen”, Kansallistaidetta, s. 326–327. Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 951-889-000-5
  3. ↑ Osmo Valtosen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
  4. ↑ Osmo Valtonen (1929–2002): Papyrus 21.1.2018. Hyvinkään kaupunki. Viitattu 18.8.2020.

Aiheesta muualla

  • Valtonen, Osmo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)