Ossian Procopé

Aihe Ossian Procopé on jotain, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Vuosien ajan Ossian Procopé on ollut keskustelujen, tutkimusten ja kiistojen kohteena. Se on teema, joka käsittelee arkielämän perustavanlaatuisia näkökohtia sekä syvempiä kysymyksiä ihmisluonnosta. Ajan myötä Ossian Procopé on kehittynyt ja sopeutunut yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin, ja siitä on tullut keskeinen osa tavassamme havaita ja ymmärtää ympäröivää maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme Ossian Procopé:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta eri alueilla ja sen merkitystä nykyään. Lue lisää saadaksesi lisätietoja Ossian Procopé:stä!

Ossian Procopé.

Berndt Ossian Procopé (25. lokakuuta 1871 Turku – 23. joulukuuta 1942 Nokia[1]) oli suomalainen varatuomari.

Tampereella lakimiehenä toiminut Procopé nimitettiin sisällissodan aikana 18. helmikuuta 1918 valkoisen armeijan poliisipäälliköksi ja sotavankilaitoksen johtajaksi.[2] Hän johti myös laitoksen poliisiasiainosastoa, jonka tehtävänä oli etsiä ”yhteiskunnalle vaarallisia henkilöitä”. Poliisiasianpäällikön ja tutkintotuomarin ominaisuudessa Procopén tehtäviin kuului myös joidenkin kuolemantuomioiden hyväksyminen.[3] Procopé valmisteli ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin nimissä 25. helmikuuta 1918 annetun niin sanotun ”Ammutaan paikalla” -julistuksen.[4]

Sotilasarvoltaan Procopé oli majuri. Sisällissodan jälkeen hän vaikutti Helsingissä liikemiehenä.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b PROCOPÉ Berndt Ossian. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 22.2.2014.
  2. ↑ Lakimieskohtaloita vuoden 1918 sodassa Juristiuutiset. Viitattu 22.2.2014.
  3. ↑ Westerlund, Lars: "Uudenkaarlepyyn vankileirin satakunta venäläissurmaa" (Arkistoitu – Internet Archive) s. 37. Teoksessa "Venäläissurmat Suomessa 1914–1922, Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22", Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 2004. Viitattu 22.2.2014.
  4. ↑ Antero Jyränki: Kansa kahtia, henki halpaa – Oikeus sisällissodan Suomessa?, s. 110. Art House, Helsinki 2014.