Otto Carius

Nykymaailmassa Otto Carius on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Syntymisestään lähtien Otto Carius on herättänyt laajan yhteiskunnan huomion ja kiinnostuksen, ja se on synnyttänyt keskusteluja, pohdintoja ja analyyseja eri aloilla. Sekä akateemisella alalla että liike-elämässä Otto Carius on ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, ja sen vaikutusta ja potentiaalia on pyritty ymmärtämään. Tässä artikkelissa tutkimme useita Otto Carius:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin. Tarkoituksena on tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Otto Carius
Otto Carius
Otto Carius
Henkilötiedot
Syntynyt27. toukokuuta 1922
Saksa Zweibrücken, Saksa
Kuollut24. tammikuuta 2015 (92 vuotta)
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Saksa
Palvelusvuodet 1940–1945
Taistelut ja sodat Toinen maailmansota
Sotilasarvo Oberleutnant

Otto Carius (27. toukokuuta 1922 Zweibrücken – 24. tammikuuta 2015[1]) oli saksalainen panssarivaununjohtaja ja sotilasarvoltaan luutnantti. Hän tuhosi Tiger I -vaunullaan yli 150 vihollisen panssarivaunua toisessa maailmansodassa. Carius oli yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä panssarivaunujohtajista.

Carius aloitti rintamapalveluksensa panssarimiehenä Saksan 20. panssaridivisioonan 21. panssarirykmentissä kesäkuussa 1941, jolloin hän toimi PzKpfw 38 (t)-panssarivaunun lataajana. Elokuun ensimmäisenä päivänä 1941 Carius ylennettiin alikersantiksi. Vuoden 1943 alussa Carius siirrettiin 502. raskaaseen panssarivaunupataljoonaan, joka oli varustettu Tiger I -panssareilla. Carius osallistui pataljoonan mukana Leningradin rintaman taisteluihin ja kesällä 1944 Narvan ratkaisutaisteluihin muun muassa Sinimäillä. Luutnantti Carius haavoittui vakavasti 24. heinäkuuta 1944 Daugavpilsin suunnalla Latviassa. Toivuttuaan hänet määrättiin järeillä Jagdtiger-panssarintorjuntavaunuilla varustetun 512. raskaan panssarintorjuntapataljoonan 2. komppanian päälliköksi. Cariusin komppania osallistui keväällä 1945 taisteluihin muun muassa Siegburgissa ja Reinillä. Cariusin sota päättyi hänen komppaniansa antautumiseen yhdysvaltalaisjoukoille 15. huhtikuuta 1945.

Carius palkittiin muun muassa ensimmäisen ja toisen luokan rautaristeillä, rautaristin ritariristillä tammenlehvin ja hopeisella panssaritaistelumerkillä.

Sodan jälkeen Carius kouluttautui apteekkariksi ja perusti Herschweiler-Pettersheimiin, Rheinland-Pfalziin, apteekin nimeltä Tiger-Apotheke. Hän kirjoitti 1960 myös kirjan Tiger im Schlamm: Die 2./schw.Pz.-Abt.502 vor Narwa und Dünaburg (”Tiikerit mudassa: 2. raskas panssariosasto 502 Narvassa ja Daugavpilsissä”) sotakokemuksistaan. Kirjan käänsi suomeksi vuonna 2015 Raimo Malkamäki.

Kirjallisuutta

Lähteet

  1. ↑ In Memoriam Otto Carius Tiger-Apotheke. Viitattu 24.1.2015. (saksaksi)