Otto Liebmann

Seuraavassa artikkelissa puhumme Otto Liebmann:stä, aiheesta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Otto Liebmann on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion sen merkityksen ja yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Otto Liebmann:een, sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. On tärkeää ymmärtää Otto Liebmann:n merkitys ja analysoida sitä eri näkökulmista ymmärtääksesi sen laajuuden ja merkityksen. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Otto Liebmann:stä ja rohkaisemaan pohdintaa ja keskustelua tästä aiheesta.

Otto Liebmann suunnilleen vuonna 1890.

Otto Liebmann (25. helmikuuta 1840 Löwenberg – 14. tammikuuta 1912 Jena) oli saksalainen filosofi ja uuskantilaisuuden edelläkävijä. Hän toimi vuodesta 1872 professorina Strasbourgin yliopistossa ja vuodesta 1882 Jenan yliopistossa.

Liebmann tunnetaan parhaiten teoksestaan Kant und die Epigonen, jossa hän käsittelee Immanuel Kantin jälkeistä filosofiaa: Fichteä, Schellingiä, Hegeliä, Friesiä, Herbartia ja Schopenhaueria. Hän antaa kaiken kunnian Kantin filosofialle — vaikka kritisoikin sitä joiltakin keskeisiltä osin, muun muassa koska se hyväksyy "olevan sellaisenaan" — ja keskittyy häntä seuranneiden filosofien lähestymistapojen puutteisiin. Hän toistaa usein, että filosofiassa olisi palattava takaisin Kantiin.

Teoksia

  • Kant und die Epigonen (1865)
  • Zur Analysis der Wirklichkeit (1876)
  • Die Klimax der Theorien (1884)
  • Gedanken und Tatsachen, 2 osaa (1882–1904)