Päivi Hirvelä

Tässä artikkelissa tutkimme Päivi Hirvelä:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään vaikutukseensa nyky-yhteiskuntaan Päivi Hirvelä on ollut ratkaisevassa roolissa ihmisten elämässä, sillä se on vaikuttanut kulttuuriin, teknologiaan ja tapaamme suhtautua toisiimme. Kautta historian Päivi Hirvelä on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja herättänyt uteliaisuutta miljoonissa ihmisissä ympäri maailmaa. Tällä artikkelilla pyrimme valaisemaan Päivi Hirvelä:n tärkeimpiä näkökohtia, analysoimalla sen merkitystä ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

Päivi Maarit Hirvelä (s. 10. joulukuuta 1954 Rovaniemi) on suomalainen juristi,[1] joka on toiminut muun muassa Suomen korkeimman oikeuden jäsenenä eli oikeusneuvoksena, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarina ja valtionsyyttäjä.[2]

Hirvelä on koulutukseltaan oikeustieteen tohtori. Hänen lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia käsittelevä väitöskirjansa Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa[3] tarkastettiin marraskuussa 2006 Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Hirvelä työskenteli yleisenä oikeusavustajana Sodankylässä ja Lahdessa 1981–1982, Kouvolan hovioikeuden esittelijänä 1984–1990 ja sen jälkeen vs. käräjätuomarina ja kihlakunnansyyttäjänä Lahdessa, kunnes hänet nimitettiin valtionsyyttäjäksi vuonna 1999. Hän on toiminut myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sihteeristössä lakimiehenä ja esittelijänä eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarina hän toimi vuosina 2007–2015.[1] Hirvelä nimitettiin korkeimman oikeuden jäseneksi 1. tammikuuta 2016.[2] Hän jäi eläkkeelle 1. joulukuuta 2022.[4]

Kirjat

Lähteet

  1. ↑ a b Tuominen, Tia (toim.): Suomen lakimiehet 2015 Finlands jurister, s. 181. Helsinki: Talentum, 2015. ISBN 978-952-14-2536-3
  2. ↑ a b Korkeimpaan oikeuteen uutta verta – uusi oikeusneuvos Päivi Hirvelä Yle Uutiset. 21.9.2015. Viitattu 16.7.2023.
  3. ↑ Väitöskirja. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Korkein oikeus vuosikertomus 2022, s. 70. Verkkoversio