Paavo Noponen

Nykymaailmassa Paavo Noponen:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Viime vuosina kiinnostus Paavo Noponen:tä kohtaan on lisääntynyt, mikä on herättänyt keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista eri aloilla. Politiikasta kulttuuriin Paavo Noponen on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, aktivisteissa, poliitikoissa ja tavallisissa kansalaisissa. Tässä artikkelissa tutkimme Paavo Noponen:n eri puolia, analysoimme sen vaikutusta, kehitystä ja mahdollisia ratkaisuja sen asettamiin haasteisiin vastaamiseksi.

Paavo Noponen
Paavo Noponen Yleisradion toimittajana vuonna 1961.
Paavo Noponen Yleisradion toimittajana vuonna 1961.
Henkilötiedot
Syntynyt25. maaliskuuta 1930
Helsinki
Kuollut24. lokakuuta 2016 (86 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti urheiluselostaja

Paavo Arno Olavi Noponen (25. maaliskuuta 1930 Helsinki – 24. lokakuuta 2016[1] Helsinki) oli suomalainen urheiluselostaja. Hän oli Pekka Tiilikaisen ja Raimo ”Höyry” Häyrisen ohella yksi Suomen tunnetuimmista urheiluselostajista.

Noponen menehtyi 86-vuotiaana sairastuttuaan kuumeeseen, josta hän ei toipunut.[2] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.[3]

Perhetausta

Paavo Noposen vanhemmat olivat agronomi Arno Iivari Noponen ja Ellen Johanna o.s. Lagerwall. Noponen oli kaksi kertaa naimisissa, vuosina 1959–1973 lennätinvirkailija Kirsti Marjatta Lindbergin kanssa ja vuodesta 1990 Anja-Lena Belinskijn kanssa. Lapsia Noposella on kaksi: Jutta (s. 1960) ja Erkka (s. 1963).[4] Paavo Noposen isosetä oli kirjailija ja runoilija Alpo Noponen.[5]

Opinnot

Paavo vietti kouluvuotensa Hämeenlinnassa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta vuonna 1949 ja valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1953 ja maisteriksi 1956 Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta.

Työura

Noposen selostajaura Yleisradiossa alkoi vuonna 1952 Helsingin olympiakisoista. Sen jälkeen Noponen oli selostamassa 18 olympiakisoja. Vuonna 1963 Noponen pääsi haastattelemaan itse nyrkkeilyn raskaansarjan silloista maailmanmestaria Sonny Listonia tämän tehtyä lyhyen vierailun Suomessa. Noponen jäi eläkkeelle vuoden 1994 yleisurheilun EM-kisojen jälkeen. Sittemmin Noposen ääntä saattoi kuulla mediassa Radio Helsingin kanavatunnuksissa.


Kirjallista tuotantoa

Noponen on tullut tunnetuksi myös urheiluaiheisista kirjoistaan, kuten Pekka Tiilikaisen elämäkerrasta.[6]

  • Uljaat mäkikotkamme. 1967 (Pekka Tiilikaisen kanssa)
  • Valon ja värien Suomi. 1968 (Reino Lounimon kanssa)
  • Susi-Kalle (Kalevi Oikarainen): Koillismaa. 1972
  • Naurukisat. 1972
  • Vaeltajan Lappi. 1974 (Reino Lounimon kanssa)
  • Pekka Tiilikainen, Suomi: sinivalkoisen äänen legenda 1911–1944. 1986
  • Pekka Tiilikainen, pääselostaja: sinivalkoisen äänen legenda 1945–1976. 1987
  • Ylhäisyys ratsastaa urheilukouluun: rurali-kersantti T. J. A. Heikkilä junior seikkailee. 1992
  • Paavon parhaat: selostajan sanakiehisiä. 1994
  • Paavon vieläkin paremmat: uusia sanakiehisiä. 1995.

Lähteet

  1. ↑ Selostajalegenda Paavo Noponen on menehtynyt 24.10.2016. Yle. Viitattu 24.10.2016.
  2. ↑ Mikko Knuuttila: Selostajalegenda Paavo Noponen on kuollut Ilta-Sanomat. 24.10.2016. Viitattu 22.5.2023.
  3. ↑ Paavo Arno Olavi Noponen 1930-2016 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 22.5.2023.
  4. ↑ Paavo Noponen hamewiki.fi. Arkistoitu 17.10.2014. Viitattu 10.6.2013. (suomeksi)
  5. ↑ Markus Similä: Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät, s. 25. Jyväskylä: Gummerus, 2002.
  6. ↑ Paavo Noponen hamewiki.fi. Arkistoitu 17.10.2014. Viitattu 10.6.2013. (suomeksi)

Aiheesta muualla