Padisen luostari

Nykyään Padisen luostari on erittäin ajankohtainen aihe, joka on saavuttanut suuren merkityksen yhteiskunnan eri alueilla. Padisen luostari:n merkitys on sen vaikutuksessa ihmisten jokapäiväiseen elämään sekä sen vaikutukseen globaaliin päätöksentekoon. Tässä artikkelissa tutkimme Padisen luostari:n vaikutuksia perusteellisesti ja analysoimme sen syitä, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja. Alkuperäistään nykyiseen tilanteeseensa Padisen luostari on ollut keskustelun ja pohdinnan kohteena, ja sillä on ollut ratkaiseva rooli maailman muovaamisessa, jossa elämme. Pyrimme monitieteisen lähestymistavan avulla valaisemaan Padisen luostari:n eri näkökohtia, jotta voimme tarjota lukijoillemme täydellisen ja päivitetyn näkemyksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Padisen luostarin rauniot.

Paadisen luostari (vir. Padise klooster) oli Länsi-Virossa, Paadisen kylässä sijainnut sisterssiläisluostari. Luostari toimi parisataa vuotta 1300-luvulta 1500-luvulle. Luostarirakennuksista on jäljellä hyvin säilyneet rauniot. Paikalla on sijainnut linnoitus 600–800-luvuilla. Luostariajan jälkeen paikka palveli Venäjän ja Ruotsin linnoituksena sekä asuinkäytössä.

Historiaa

Riian lähellä sijainnut Dünamünden sisterssiläisluostari sai vuonna 1220 Paadisen tienoilta maa-alueita korvauksena avusta kristinuskon levittämisessä alueella. Ensimmäisenä rakennuksena paikalle pystytettiin mahdollisesti kivinen kappeli, ja osa luostarin munkeista siirtyi sinne huolehtimaan paikallisesta uskonelämästä. Koska Dünamünden luostarin maat oli pakko myydä vuonna 1305, munkit muuttivat Paadiseen vuonna 1310 ja aloittivat uuden luostarin rakentamisen vuonna 1317. Parhaimmillaan luostari oli vuoden 1400 tienoilla. Luostari selvisi myös 1500-luvun alkupuolen uskonpuhdistuksesta.[1]

1500-luvun puolivälissä munkit ajettiin luostarista pois ja päärakennuksesta tehtiin linnoitus. 1500- ja 1600-luvuilla luostari kärsi ruotsalaisten ja venäläisten taisteluissa. Kuningas Kustaa II Adolf lahjoitti entisen luostarin alueista suuren osan vuonna 1622 Rammin suvulle. He muuttivat sinne asumaan ja remontoivat sisätiloja muistuttamaan barokkityyliä. Rammit asuivat luostarissa vuoteen 1766, jolloin rakennukset paloivat salamaniskun aiheuttamassa tulipalossa. Luostarirakennusten materiaalia käytettiin läheisen Paadisen kartanon rakentamiseen.[1]

Luostarin vaikutukset Suomessa

Luostari hankki 1300-luvulla maaomaisuutta Suomesta Uudeltamaalta[2]. Alueita oli ainakin Sipoossa, Porvoossa ja Pernajassa. Luostari myi omaisuutensa pois 1400-luvun alussa.[1]

Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika lahjoitti 15. toukokuuta 1351 Tallinnan hiippakuntaan kuuluneelle luostarille Porvoon kirkon pappien nimittämisoikeuden sekä oikeuden Ahvenkosken [3] ja Vantaanjoen lohenkalastuksiin. Kalastuksen harjoittaminen kuitenkin vaikeutui. Luostarin valtaoikeudet alueella siirrettiin vuonna 1428 Turun piispanistuimelle.[4]

Paadisen luostari hallinnoi 1300-luvun jälkipuolella ja 1400-luvun alussa hyvin laajaa maaomaisuutta. Luostarin omistuksiin Uudellamaalla kuului alkuaan noin 100 tilaa, joiden lisäksi tuli aikaa myöten torppia ja uudistiloja. Niiden määrä saattoi nousta 5-10 prosenttiin Uudenmaan viljelmistä. Vaikuttaa siltä, että virolaisia muutti Padisen hallinnoimalle alueelle Uudellemaalle.[5]

Lähteet

  1. ↑ a b c Padise Klooster (Luostarin historiaa padiselaisen historiayhdistyksen verkkosivuilla) SA Padise Muuseumid. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 22.8.2007. (viroksi), (englanniksi)
  2. ↑ Etälukio (Arkistoitu – Internet Archive) (viitattu 22.8.2007)
  3. ↑ Tapio Salminen, Fishing with Monks - Padise Abbey and the River Vantaanjoki from 1351 to 1429, 2011
  4. ↑ Helsingin pitäjästä Vantaan kaupungiksi (Vantaan kaupungin historia lyhyesti) vantaa.fi. Arkistoitu 16.9.2016. Viitattu 22.10.2017.
  5. ↑ Tuomas Heikkilä: Kymenlaalson keskiaika. Kymenlaakson historia I. SKS 2012, s. 99

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Padisen luostari.