Paikkalintu:n teema on vanginnut monien ihmisten huomion ajan mittaan. Paikkalintu on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena joko historiallisen merkityksensä, nykyisen yhteiskunnan vaikutuksensa tai akateemisen alan merkityksen vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Paikkalintu:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin eri alueilla. Syvän ja yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Paikkalintu:n merkitystä ja roolia nykymaailmassa. Epäilemättä Paikkalintu on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja uteliaisuutta monissa ihmisissä, ja toivomme, että voimme tarjota täydellisen ja rikastuttavan yleiskatsauksen tästä kiehtovasta aiheesta.
Paikkalintu on lintu, joka pysyttelee ympäri vuoden samalla suhteellisen suppealla alueella, vastakohtana muuttolinnulle. Suomessa eläviä paikkalintuja ovat mm. harakka, varpunen ja kesykyyhky.[1][2] Kaikkein paikkauskollisimpia Suomessa esiintyviä lintuja ovat pyy, metso, töyhtötiainen ja närhi, jotka pysyvät koko ikänsä vain muutaman hehtaarin tai korkeintaan parin neliökilometrin kokoisella elinalueellaan.[3]
Paikkalinnun ja muuttolinnun ero vaihtelee alueittain: monet lajit, jotka Manner-Yhdysvalloissa esiintyvät paikkalintuina, ovat muuttolintuja Kanadassa ja Alaskassa. Samoin eräitä Etelä-Yhdysvaltojen paikkalintuja tavataan muualla muuttolintuina.[4] Eteläisessä Suomessa puukiipijä on pääosin paikkalintu, mutta etenkin maan pohjois- ja itäosissa osittaismuuttaja.[5]
Metsissä tapahtuvien (avo)hakkuiden on havaittu vähentävän paikkalintujen määrää.[6]