Tämä artikkeli käsittelee aihetta Pakokaasun takaisinkierrätys, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja kiistaa eri alueilla. Pakokaasun takaisinkierrätys on herättänyt intensiivistä keskustelua nyky-yhteiskunnassa ja herättänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön uteliaisuutta ja mielipiteitä. Sen relevanssi ja merkitys ovat johtaneet syvempään tutkimukseen ja analyysiin, jonka tavoitteena on ymmärtää sen vaikutus ja laajuus. Tässä mielessä on aiheellista tarkastella yksityiskohtaisesti Pakokaasun takaisinkierrätys:n ympärillä olevia eri näkökohtia tutkimalla sen alkuperää, kehitystä, vaikutuksia ja mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita. Samoin se pyrkii tarjoamaan kattavan näkökulman, jonka avulla rikastaa tietoa Pakokaasun takaisinkierrätys:stä ja tarjoaa elementtejä, jotka edistävät kriittistä ja reflektoivaa analyysiä.
Pakokaasun takaisinkierrätys eli EGR-järjestelmä, joka tulee sanoista Exhaust Gas Recirculation ja kierrättää osan pakokaasuista uudelleen sylintereihin. Pakokaasun takaisinkierrätysjärjestelmä on yleensä pakosarjasta imusarjaan tuleva putki, jonka imusarjan päässä on EGR-venttiili. EGR-venttiili voi olla ohjattu alipaineella tai sähköisesti, joista jälkimmäinen on tarkempi. EGR-venttiili säätelee saapuvan pakokaasun määrää imusarjan paineen mukaan - venttiili on kiinni tyhjäkäynnin alipaineessa ja suurella ylipaineella, eli on avoinna osapaineella ja silloin sallii pakokaasun virtauksen imusarjaan.[1]
Pakokaasun takaisinkierrätyksellä on tarkoitus laskea polttomoottorin NOx-päästöjä johtamalla osa pakokaasuista takaisin imusarjaan ja uudelleen sylinteriin. Typenoksidipäästöjä syntyy korkealla moottorin kuormituksella kun sylinterin palamisen huippulämpötila on korkea - takaisinkierrätetty pakokaasu laskee tätä huippulämpötilaa ja laskee päästöjä. EGR-järjestelmä pystyy tapauksesta riippuen vähentämään typen oksideja jopa 60 %. Toimintaperiaate on hieman ristiriitainen, sillä typenoksidipäästöjä syntyy korkealla moottorin kuormituksella mutta EGR on aina toiminnassa ainoastaan osakaasulla. Pakokaasun takaisinkierrätyksen käyttökelpoisuus riippuu myös käytetystä polttoaineesta. Esimerkiksi metanoli ottomoottorin polttoaineena sietää hyvin pakokaasun takaisinkierrätystä, jopa niin hyvin, että takaisinkierrätystä voidaan käyttää moottorin tehon säädössä tavanomaisen polttoaineseoksen tai imuilman virtauksen rajoittamisen sijasta. Tällä tavoin moottorin hyötysuhdetta saadaan oleellisesti parannettua, kun pumppaushäviöissä päästään dieselmoottorin tasolle.[2][3]