Tässä artikkelissa tutkimme Pakonopeus-aihetta eri näkökulmista ja näkökulmista. Pakonopeus on aihe, joka on herättänyt suurta mielenkiintoa läpi historian ja on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena eri yhteyksissä. Koko artikkelin aikana analysoimme Pakonopeus:n eri puolia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin. Tutkimme myös, miten Pakonopeus on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja syvällinen yleiskatsaus Pakonopeus:stä, jotta lukija saa laajemman ja yksityiskohtaisemman käsityksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Pakonopeus (ve) on nopeus, jonka kappale tarvitsee alkuvauhdikseen poistuakseen toisen kappaleen painovoimakentästä, jos kappaleeseen ei vaikuta painovoiman lisäksi muita voimia (esimerkiksi kitkaa tai työntövoimaa). Jos kappale lähtee liikkumaan poispäin toisesta kappaleesta avaruudessa, kappaleiden välinen gravitaatiovoima hidastaa sen liikettä ja mahdollisesti lopulta pysäyttää sen ja kääntää sen takaisin päin.
Kuitenkin gravitaatiovoima heikkenee nopeasti etäisyyden kasvaessa ja jos kappale lähtee liikkeelle tarpeeksi suurella nopeudella, gravitaatiovoima heikkenee niin nopeasti, ettei se koskaan pysty kokonaan pysäyttämään pakenevaa kappaletta. Pakonopeus tarkoittaa pienintä sellaista nopeutta, jolla lähtevän kappaleen nopeus on sen äärettömän kauas kuljettua yhä suurempi tai yhtä suuri kuin nolla, eli gravitaatio ei ikinä pysty täysin pysäyttämään sitä.
Pakonopeus ei riipu pakenevan kappaleen massasta. Pakonopeus Maan pinnalta on 11,2 km/s. Maan suurehko pakonopeus estää sen ilmakehää poistumasta sen pinnan lähistöltä. On helpompaa laukaista satelliitti Maata kiertämään kuin ampua luotain kokonaan pois Maan painovoimakentästä, sillä Maan kiertoradalle vaadittava nopeus on vain noin 8,2 km/s.
Yksinkertaisessa kahden kappaleen tapauksessa pakonopeus voidaan laskea seuraavasti:
missä
Yleensä lasketaan pienen kappaleen pakonopeus jonkin planeetan tai muun suuren kappaleen pinnalta, jolloin r = suuren kappaleen säde (pakenevan kappaleen koko on merkityksettömän pieni siihen verrattuna).
Pakonopeutta Maan pinnalta kutsutaan myös toiseksi kosmiseksi nopeudeksi.
Musta aukko on kappale, jonka pinnalta pakonopeus on niin suuri, että se ylittää valonnopeuden. Siten edes valo ei pääse pois kappaleen pinnalta. Mustien aukkojen olemassaolosta esitettiin teoria jo 1700-luvulla, jolloin pakonopeus osattiin jo laskea ja tiedettiin, että valonnopeus on äärellinen. Suhteellisuusteorian myötä mustien aukkojen ymmärrettiin olevan vielä omituisempia kuin aiemmin oli aavisteltu. Mustan aukon "säde", niin sanottu Schwarzschildin säde, saadaan pakonopeuden kaavasta sijoittamalla nopeuden paikalle valon nopeus c ja ratkaisemalla kaavasta r.