Palkansaaja

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Palkansaaja on ihminen, joka työskentelee rahallista korvausta vastaan työnantajalle. Työnantaja on yritys, julkisen sektorin yksikkö tai yhteisö, esimerkiksi järjestö. Palkansaajaa kutsutaan myös palkannauttijaksi.

Rahallisen korvauksen lisäksi palkansaaja voi saada erilaisia lakisääteisiä etuja, kuten vuosiloman ja työeläkkeen. Rahallisen korvauksen lisäksi palkannauttijalla voi olla luontoisetuja, jotka muutetaan tuloverotuksessa rahalliseksi korvaukseksi.

Palkansaajan velvollisuus on noudattaa sovittua työaikaa ja suorittaa työtehtävät työnantajan valvonnan alaisuudessa. Työtehtävät on kirjattu työsopimukseen.

Työntekijä on palkansaajan synonyymi, mutta sitä käytetään myös suppeammassa merkityksessä: ruumiillista työtä tekevä palkansaaja. Muita palkansaajia kutsutaan toimihenkilöiksi.

Jos yrittäjä, esimerkiksi urakoitsija, freelancer tai konsultti, myy omaa työtään toiselle yritykselle, hän ei ole palkansaaja (työntekijä) koska hän ei saa palkkaa vaan työkorvauksen. Tällöin kyseessä on toimeksianto eikä työsuhde.

Urakoitsija, freelancer ja konsultti voivat toimia myös palkansaajina. Kevytyrittäjä rinnastuu joissain tilanteissa palkansaajiin.

Myöskään toimitusjohtajaa tai pääjohtajaa ei yleensä lasketa palkansaajaksi eikä työntekijäksi, koska hänellä ei ole työsopimusta vaan johtajasopimus. Yritysten muut johtajat ovat palkansaajia, kuten rahoitusjohtaja ja COO, ja heillä on työsopimus.

Palkansaajan sosiaaliturvan ja työeläkkeen kustantavat yhdessä työantaja, valtio ja palkansaaja. Palkansaaja toimittaa työnantajalle verokorttinsa, jonka mukaan työnantaja pidättää Suomessa palkansaajalle maksettavasta rahallisesta korvauksesta ennakonpidätyksen, palkansaajan työeläkemaksun, sosiaaliturvamaksun, työttömyysvakuutusmaksun sekä usein myös ammattiyhdistyliikkeen jäsenmaksun ja tilittää ne edelleen verottajalle ja muille asianomaisille tahoille^[1].

Palkansaajan työaika perustuu Suomessa työsopimukseen mutta myös työaikalakiin ja usein liittojen tekemissä työehtosopimuksissa sovittuihin kyseistä alaa koskeviin ehtoihin.

Palkansaaja voi halutessaan liittyä oman alansa ammattiliittoon. Ammattiliitot usein valvovat työelämään liittyvän lainsäädännön noudattamista ja pyrkivät neuvottelemaan alalle korkeampia palkkoja ja muita työehtoja.

• Työsopimus
• Työehtosopimus
• Työttömyyskassa