Palla (liturgia)

Nykymaailmassa Palla (liturgia) on ratkaisevassa asemassa yhteiskunnassamme. Palla (liturgia) on ollut jatkuvan keskustelun ja analyysin kohteena sen vaikutuksista talouteen aina populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Palla (liturgia):n eri puolia ja sen merkitystä jokapäiväisessä elämässämme. Sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen tutkimme, kuinka Palla (liturgia) on muokannut tuntemaamme maailmaa. Lisäksi pohdimme sen tulevia vaikutuksia ja sitä, kuinka se voisi jatkaa yhteiskuntamme muuttamista tulevina vuosikymmeninä.

Palla
Ehtoolliskalkki, jota peittää palla.

Palla (lat. ’vaippa’, ’liina)’ on kovitettu neliskulmainen liina, jolla messussa kalkki eli ehtoollismalja peitetään silloin kun kalkkiliina ei ole kalkin päällä[1].

Palla on valkoisella kankaalla päällystetty neliön muotoinen kova, esimerkiksi pahvi- tai muovilevy. Pallaan on usein kirjailtu risti tai jokin muu ehtoolliseen liittyvä symboli tai kuvio. Pallan tehtävä on muun muassa suojella arvokkaammasta materiaalista valmistettua ja liturgisia värejä noudattelevaa kalkkiliinaa ja auttaa sen laskeutumaan kauniisti kalkin yli. Samalla se suojelee alttarilla ehtoollisen aikana kalkkia mahdollisilta roskilta, kuten alttaripöydän kukista irtoavasta roskasta tai kesällä kirkkoon lentäneiltä hyönteisiltä, silloin kun kalkkia ei peitetä kalkkiliinalla.[2]

Ehtoollisen vieton päätteeksi kalkin päälle laitetaan ensin ehtoollisleipälautanen, pateeni, palla, sitten kalkkiliina ja lopuksi päälle korporaalin sisältävä bursa.[2] Neliön muotoinen palla saa kalkkiliinan laskeutumaan kauniisti. Mikäli kalkkiliinaa ja bursaa ei käytetä, kuten usein nykyisin roomalaiskatolisessa kirkossa, korporaali laitetaan pallan päälle.

Palla on käytössä läntisen perinteen kirkoissa. Se on tullut uudelleen käyttöön myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja se mainitaan piispainkokouksen hyväksymässä jumalanpalveluksen oppaassa yhtenä ehtoollisen viettoon liittyvänä esineenä.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b 98,: Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 132. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9
  2. ↑ a b Karl-Gunnar Ellverson: Handbok i Liturgik, s. 114,. Verbum, 2003. ISBN 91-526-2775-6 (ruotsiksi)