Nykymaailmassa Pandion II on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua. Pandion II on jatkossakin tutkimus- ja analyysikohteena ympäri maailmaa joko yhteiskuntavaikutuksensa, populaarikulttuurin merkityksen tai tieteenalan merkityksen vuoksi. Pandion II on jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen alkuperästään tämän päivän vaikutuksiin, ja sen merkitys jatkuu edelleen. Tässä artikkelissa käsittelemme Pandion II:een liittyviä eri näkökohtia, tutkimme sen eri puolia ja sen vaikutusta nykymaailmaan.
Pandion II (m.kreik. Πανδίων) oli kreikkalaisessa mytologiassa Ateenan kuningas, Kekrops II:n ja Metiadusan poika[1]. Hän nousi valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen, mutta hänen setänsä Metionin pojat ajoivat hänet maanpakoon ja nostivat isänsä valtaan. Pandion pakeni Megaraan kuningas Pylaan luokse, jossa hän meni naimisiin tämän tyttären Pylian kanssa. He saivat neljä poikaa, Aigeuksen, Pallaan, Nisoksen ja Lykoksen, sekä yhden tyttären, joka meni naimisiin Skrionin kanssa[2]. Myöhemmin Pylas lähti vapaaehtoisesti maanpakoon tapettuaan setänsä Biaan, mutta ennen lähtöään hän järjesti vävynsä seuraajakseen.[1]
Pandionin sairastuttua ja kuoltua[3] Nisos seurasi häntä Megaran kuninkaana. Loput hänen pojistaan palasivat kuitenkin Ateenaan, ja he ajoivat Metionin pojat pois kaupungista ja asettivat Aigeuksen valtaistuimelle.
| Edeltäjä: Kekrops II |
Attikan kuningas 1307/6 – 1282/1 eaa. Kuvitteellinen kronologia |
Seuraaja: Aigeus |