Paul Éluard:n maailmasta löytyy paljon erilaisia lähestymistapoja, mielipiteitä ja näkökulmia. Olipa kyse tieteen, kirjallisuuden, politiikan tai minkä tahansa muun alan näkökulmasta, Paul Éluard on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena läpi historian. Tässä artikkelissa tutkimme Paul Éluard:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Analysoimme erilaisia teorioita, tutkimuksia ja löytöjä, jotka ovat auttaneet laajentamaan ymmärrystämme Paul Éluard:stä, sekä sen tällä hetkellä kohtaamia kiistoja ja haasteita. Tämän kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä relevanttia ja kiehtovaa aihetta ja katsomaan, kuinka se on muokannut ja edelleen muokkaa maailmaamme.
Eugène Émile Paul Grindel | |
---|---|
![]() Eugène Émile Paul Grindel eli Paul Éluard |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. joulukuuta 1895 Saint-Denis, Ranska |
Kuollut | 18. marraskuuta 1952 (56 vuotta) Pariisi, Ranska |
Kansalaisuus | Ranska |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | Paul Éluard, Jean du Hault ja Maurice Hervent |
Äidinkieli | ranska |
Tuotannon kieli | ranska |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
eluard.org | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Paul Éluard, muita kirjailijanimiä Jean du Hault ja Maurice Hervent (oik. Eugène Émile Paul Grindel, 14. joulukuuta 1895 Saint-Denis, Ranska – 18. marraskuuta 1952 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen surrealistirunoilija, joka kuului surrealismin perustajiin[1].
Éluardin runomuotoinen julkilausuma Les nécessités de la vie et la conséquence des rêves surrealismin teorioista ilmestyi vuonna 1921. Hänen maineensa runoilijana perustuu kuitenkin teokseen Capitale de la douleur (1926), jota Jean-Luc Godard on käyttänyt elokuvassa Alphaville[2]tarvitaan parempi lähde Toisen maailmansodan aikana hän julkaisi runoja salanimillä Jean du Hault ja Maurice Hervent. Hänen silloiset runonsa ”Liberté” ja ”Rendez-vous Allemand” levisivät kaikkialle Ranskaan.[1]
Éluard julkaisi yli 70 teosta, runojen lisäksi kirjallisia ja poliittisia teoksia. Hänen tunnetuimpia myöhäiskauden teoksiaan ovat Poésie ininterrompue (1946) ja Poémes politiques (1948).
Éluard sairasti tuberkuloosia ja oleskeli usein parantoloissa. Hän osallistui kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan, jossa hän haavoittui. 1920-luvun puolivälissä hän liittyi kommunistipuolueeseen, josta hänet kuitenkin vuonna 1933 erotettiin. Hän liittyi puolueeseen uudestaan vuonna 1942 ja runot muuttuivat poliittisemmiksi. Jo 1930-luvulla hän oli hylännyt surrealismin. Hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä. Poliittinen sinisilmäisyys sai hänet ylistämään Stalinia.[1] Milan Kundera on muistellut järkytystään, kun Paul Éluard hyväksyi julkisesti Kunderan ystävän, prahalaisen kirjailijan Zavis Kalandran hirttämisen vuonna 1950.[3]
Picasson maalaus Guernica sai alkunsa Éluardin kehotuksesta tehdä selvä pesäero Francisco Francon hallintoon ja antaa tuki tasavaltalaisille.[4]
Éluard tutustui davosilaisessa parantolassa Galaan (oik. Elena Ivanovna Diakonova), ja he avioituivat vuonna 1917. Heille syntyi tytär Cécile. Kun Galan ja Salvador Dalín suhde alkoi, Éluard otti avioeron. Hän järkyttyi Galan menettämisestä niin paljon, että katosi kuukausiksi, ja hänen luultiin jo kuolleen.[1] Hän avioitui 1934 Nuschin (Maria Benz, k. 1946) kanssa, joka oli Man Rayn ja Pablo Picasson malli. Kolmannen avioliittonsa hän solmi Dominique Lauren kanssa vuonna 1951.lähde?