Tässä artikkelissa aiomme tutkia yksityiskohtaisesti Paul Bourget:tä, aihetta/henkilöä/päivämäärää, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tarkastellaan perusteellisesti Paul Bourget:een liittyviä eri näkökohtia tarjoamalla yksityiskohtaista tietoa, asiantuntija-analyysiä ja erilaisia mielipiteitä. Tämän artikkelin vaikutuksista yhteiskuntaan sen maailmanlaajuisiin vaikutuksiin pyritään valaisemaan aihetta/henkilöä/päivämäärää, joka on herättänyt keskustelua ja kiinnostusta useilla aloilla. Olennaisten tietojen, asiantuntijoiden haastattelujen ja tasapainoisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja rikastuttavan kuvan Paul Bourget:stä.
Paul Bourget | |
---|---|
![]() Paul Bourget |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. syyskuuta 1852 Amiens, Ranska |
Kuollut | 25. joulukuuta 1935 (83 vuotta) Pariisi, Ranska |
Kansalaisuus | Ranska |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | ranska |
Tuotannon kieli | ranska |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Paul Bourget (2. syyskuuta 1852 Amiens, Ranska – 25. joulukuuta 1935 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen kirjailija, 1800-luvun lopun luetuimpia kirjailijoita Ranskassa.[2]
Bourget esiintyi aluksi runoilijana, jossa kuvastui Charles Baudelairen ja Percy Bysshe Shelleyn vaikutus. Pääpaino hänen tuotannossaan on kuitenkin psykologisilla romaaneilla ja aikakauden hengenelämää käsittelevillä kirjoitelmilla. Hänen pessimistisistä,[3] seurapiirien sielunelämää ja eroottisia ristiriitoja[2] tutkivista romaaneistaan ovat mainittavia Le disciple, Notre coeur, La terre promise, Cosmopolis. Oltuaan jossakin vaiheessa Leo Tolstoin ihailija Bourget muuttui myöhemmin kiihkokatoliseksi kirjailijaksi.[3]
Bourget’n esseekokoelmat Essais de psychologie contemporaine, Nouveaux essais, Études et portraits saivat suurta suosiota henkevän psykologisen analyysinsä vuoksi. Hänen myöhempää esseekokoelmaansa Sociologie et littérature leimaa kirkollinen käsityskanta. Myöhemmistä romaaneista, joista myös kuultaa hänen taantumuksellinen ja katolinen hengensuuntansa, ovat mainittavia L’étape ja näytelmä Un divorce.[3] Ensimmäisen maailmansodan aikana hän julkaisi sotaa käsittelevät romaanit Le sens de la mort (1915; suom. Kuoleman tarkoitus, 1919), Lazarine (1916), Le justicier (1918)[4].