Seuraavassa artikkelissa tutkimme Paul César Helleu:n kiehtovaa maailmaa. Paul César Helleu on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan useisiin sovelluksiin eri alueilla. Syvennymme sen historiaan, analysoimme sen merkitystä tänään ja keskustelemme mahdollisista tulevaisuuden näkymistä. Lisäksi tutkimme tiiviisti Paul César Helleu:n tuomia etuja ja haasteita tarjoamalla täydellisen ja tasapainoisen kuvan tästä jännittävästä aiheesta. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi kaikki mitä Paul César Helleu tarjoaa.
Paul César Helleu | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. joulukuuta 1859 |
Kuollut | 23. maaliskuuta 1927 (67 vuotta) |
Kansalaisuus | Ranska |
Ammatti | taidemaalari |
Taiteilija | |
Taidesuuntaus | impressionismi |
|
Paul César Helleu (17. joulukuuta 1859 – 23. maaliskuuta 1927) oli ranskalainen taidemaalari. Hän teki öljyvärimaalauksia, kuivaneulaetsauksia ja monia muotokuvia Ranskan kolmannen tasavallan seurapiirien henkilöistä. Nykyään häntä pidetään yhtenä Belle époque -ajan johtavista taiteilijoista.[1]
Helleu opiskeli Jean-Léon Gérômen oppilaana École des Beaux-Artsìssa ja tutustui opiskeluaikanaan John Singer Sargentiin, Auguste Rodiniin, Claude Monet’hen ja moniin muihin kuuluisuuksiin. Opiskeluaikansa jälkeen hän meni oppipojaksi Ceramique Françaiseen. Hän jatkoi kuitenkin koko ajan maalaamista. Vuonna 1884 häneltä tilattiin Alice Louis-Guérinin muotokuva: nuoret rakastuivat ja solmivat avioliiton kaksi vuotta myöhemmin.[1]
Ystävyydestä James Tissotiin seurasi se, että Helleu alkoi tehdä kuivaneulaetsauksia timanttineulalla. Hän otti yleensä työstään vain yhden tai kaksi vedosta. Lisäksi Euroopan yläluokkaiset ja upporikkaat naiset pitivät häntä hyvänä muotokuvien tekijänä, joka vangitsi heidän piirteensä ja luonteensa parhaiten. Heidän kauttaan hän sai tilauksen suurtyöstä, kattomaalauksen New Yorkin Grand Central Stationille. Työ herättää ihailua yhä meidän aikanamme.[1]
Ensimmäisen maailmansodan syttyminen vuonna 1914 merkitsi Helleun asiakaskunnan köyhtymistä, ja hänen avokätisesti maksetut muotokuvatilauksensa loppuivat. Hän ryhtyi maalaamaan kuvia katedraaleista ja asetelmista. Vähän ennen kuolemaansa hän hävitti monet painolaattansa.[1]