Pauletin tapaus:n merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton. Joka päivä Pauletin tapaus:stä tulee keskustelun ja pohdinnan aihe eri alueilla, olipa kyse politiikasta, tieteestä, viihteestä tai kulttuurista. Pauletin tapaus herättää kiinnostuksen ja uteliaisuuden ihmisissä, jotka haluavat ymmärtää sen vaikutusta elämäänsä ja ympäröivään maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme Pauletin tapaus:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Analysoimme sen vaikutusta päivittäisiin päätöksiimme sekä koko yhteiskunnan kehitykseen.
Pauletin tapaus on nimitys vuonna 1843 tapahtuneelle viisi kuukautta kestäneelle Havaijin miehitykselle, jolle Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei kuitenkaan ollut myöntänyt lupaa. Tapaus on saanut nimensä brittiläisen lordi George Pauletin mukaan.
Havaijin ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliset suhteet yltävät aina 1790-luvulle. Havaiji ei kuitenkaan ajautunut brittien siirtomaaksi, koska brittien kiinnostus ja kolonialistinen painopiste oli Intiassa. Tästä huolimatta Havaijista tuli monikansallinen ja aktiivinen kauppapaikka, jonne saapui brittien lisäksi myös ranskalaisia ja amerikkalaisia.[1]
Britannian palveluksessa ollut konsuli Richard Charlton kampanjoi äänekkäästi sen puolesta, että Britannia ottaisi Havaijin haltuunsa. Tavoitteena oli ennen kaikkea estää sen päätyminen jonkun toisen suurvallan alusmaaksi. Charlton alkoi levittää keksittyjä huhuja siitä, että brittien oikeuksia poljetaan Havaijilla. Fregatti HMS Carysfort lähti kapteeni George Pauletin johdolla korjaamaan asian.[2][3]
Paulet saapui Honoluluun 10. helmikuuta 1843. Hän vaati sodan uhalla, että brittien oikeuksia kunnioitettaisiin.[2] Aluksi Paulet ei kuitenkaan saanut yhteyttä kuningas Kamehameha III:een, koska tämä oli Lahainassa ja palasi Honoluluun vasta viikon päästä.[4]
Britannia lähetti amiraali Richard Thomasin Havaijille tutkimaan Pauletin tekoja. Hän lopetti miehityksen 31. heinäkuuta antamalla julistuksen paikalla, joka nykyään tunnetaan Thomasin torina.[2]
Itsenäisyyden palauttamisen jälkeen myös Kamehameha III piti puheen, jossa hän lausui kuuluisat sanat ”maan elämä on oikeudenmukaisuudella ikuistettu” (Ua mau ke ea o ka ʻāina i ka pono). Näistä sanoista tuli myöhemmin kuningaskunnan virallinen motto, joka on säilynyt myös nykyisen osavaltion mottona.[5]