Tässä artikkelissa tutkimme Pax Romana:n aihetta perusteellisesti ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä ajan mittaan ja sen merkitystä nykyään. Kautta historian Pax Romana:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnan eri osa-alueilla sen vaikutuksesta kulttuuriin ja taiteeseen aina vaikutuksestaan tieteeseen ja teknologiaan. Kattavan analyysin avulla tarkastelemme Pax Romana:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja keskusteluja pyrkien valaisemaan sen vaikutuksia ja mahdollista tulevaa kehitystä. Samoin otamme huomioon alan asiantuntijoiden mielipiteet ja otamme huomioon Pax Romana:n vaikutuksen elämässään läheltä kokeneiden kokemukset ja todistukset.
Pax Romana (suom. ’roomalainen rauha’) oli suhteellisen rauhan ja vakauden ajanjakso Rooman valtakunnan historiassa. Se alkoi keisari Augustuksen kaudesta 27 eaa. – 14 jaa. ja kesti noin 200 vuotta vuoteen 180 jaa. kun keisari Marcus Aurelius kuoli.[1][2]
Keisari Augustus ja hänen seuraajansa halusivat taata lain, järjestyksen ja turvallisuuden valtakunnassaan. Sen saavuttamiseksi keisarit erottivat Rooman muusta maailmasta ja puolustivat sen rajoja. Toisinaan he myös laajensivat valtakuntaa sotilaallisesti.[1]
Laajentuva Rooma kärsi jatkuvasti mellakoista, kapinoista ja kansannousuista. Kun Rooman senaatti oli myöntänyt keisari Augustukselle lähes rajattoman vallan, keisari onnistui rauhoittamaan levottoman valtakuntansa. Augustus toi politiikkaan ja kauppaan rauhan ja turvallisuuden, jota kansalaiset olivat kauan jo vaatineet. Hän kasvatti Rooman armeijaa ja onnistui tukahduttamaan sen avulla kaikki valloitettujen alueiden kapinat. Rooman kaupungin hän rauhoitti kasvattamalla poliisivoimia. Meret Augustus rauhoitti hävittämällä merirosvot.[1]
Augustuksen valloitettua Espanjan ja Gallian senaatti pystytti Campus Martiukselle ”Augustuksen rauhanalttarin” (Ara Pacis Augustae), jonka friisissä rauha esitettiin yhtenä roomalaisista arvoista. Augustus nostettiin kuolemansa jälkeen jumalaksi, kuten myös useimmat hänen seuraajistaan.[1]
Augustuksen seuraajat säilyttivät Augustuksen rauhan tukahduttamalla konfliktit, laajentamalla valtakunnan rajoja sekä pitämällä Rooman kaupungin sopusointuisena.[1]
Rooman rauha päättyi Marcus Aureliuksen kuoltua vuonna 180, kun valtaan nousi Commodus.[1]