Tämä artikkeli käsittelee Pekka Virta:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Pekka Virta on aihe, joka on herättänyt keskustelua eri alueilla ja herättänyt kiinnostusta asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Vuosien mittaan Pekka Virta:n merkitys on kasvanut, koska se vaikuttaa yhteiskuntaan ja ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista analysoida Pekka Virta yksityiskohtaisesti ja tutkia sen eri puolia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Pyrimme myös tarjoamaan objektiivisen ja rikastuttavan näkökulman Pekka Virta:een edistääksemme rakentavaa vuoropuhelua ja edistääksemme tämän aiheen ymmärtämistä.
Pekka Virta | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. huhtikuuta 1969 Turku, Suomi |
Kansalaisuus |
![]() |
Jääkiekkoilija | |
Pelipaikka | vasen laitahyökkääjä |
Maila | vasen |
Pituus | 185 cm |
Paino | 94 kg |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1987–2001 |
Seurat |
TuTo (I-div./SML) TPS (SML) Kiekko-67 (I-div.) Lukko (SML) Ässät (SML) Kärpät (I-div.) Nottingham Panthers (Englanti) ES Weisswasser (2. Bundesliga) Rögle BK (Superallsvenskan) Uudenkaupungin Jääkotkat (Mestis) |
Valmennusura | |
Vuodet | 2001– |
Seurat |
TuTon B-juniorit (2001–2003) TuTon A-juniorit (2003–6.12.2003) TuTo (6.12.2003–2004) Kuusamon Pallo-Karhut (2004–26.1.2005) KalPan A-nuoret (26.1.2005–29.9.2006) KalPa (29.9.2006–2011) TPS (2011–15.10.2012) Ässät (2013–2014) KalPa (2014–2017) Lukko (2017–2021) SaiPa (2021–2022) Nybro Vikings IF (2022–) (Ruotsi)[1] |
|
Pekka Juhani Virta[2] (s. 19. huhtikuuta 1969 Turku) on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkohyökkääjä.
Virta pelasi ammattilaisena 14 kautta pääosin SM-liigassa ja I. divisioonassa/Mestiksessä. Lisäksi Virta pelasi uransa loppupuolella myös Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa. Parhaiten Virta muistetaan TuTo Hockeyn vuosistaan, sillä Virta pelasi kuusi kautta TuTossa sekä I-divisioonaa että SM-liigaa.
Virta saavutti urallaan SM-kultaa pelatessaan Turun Palloseuran riveissä kaudella 1992–1993[3].
Virta pelasi urallaan myös 5 B-maaottelua.
Virta aloitti valmennusuransa heti peliuransa päätyttyä, nostaen ensimmäisellä valmennuskaudellaan TuTon B-juniorit ikäluokkansa SM-liigaan. Joulukuussa 2003 Virta korvasi Anatoli Bogdanovin TuTon edustusjoukkueen valmentajana ja piti joukkueen Mestiksessä. TuTo kävi tuolloin karsimassa sarjapaikastaan, mutta Virran johtama joukkue ei hävinnyt ainuttakaan karsintaottelua.
Virta siirtyi tammikuussa 2005 ensin KalPan A-nuorten valmentajaksi, ja syksyllä 2006 Virta korvasi potkut saaneet KalPan edustusjoukkueen päävalmentajan Mika Pieniniemen ja valmensi kauden loppuun. Kaudella 2007–2008 Virta aloitti ensimmäisen kokonaisen kautensa päävalmentajana.[4] Kaudella 2008–2009 KalPa ylsi mitalipeleihin ja voitti SM-liigassa pronssimitalin Virran valmennuksessa. Virta aloitti TPS:n päävalmentajana kaudella 2011–2012, mutta TPS antoi potkut 15.10.2012. [5]
Kaudeksi 2013–2014, Virta siirtyi Porin Ässien päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella. Hän valmensi seurassa kuitenkin vain yhden kauden.[6] Kaudelle 2014–2015 hän siirtyi jälleen valmentamaan KalPaa.[7] KalPaa hän valmensi kolmen kauden ajan. Kaudeksi 2017–2018 hän siirtyi Rauman Lukkoon, jota valmensi neljän kauden ajan. Viimeisellä kaudellaan 2020–2021 Rauman Lukko voitti SM-kultaa. Kaudeksi 2021–2022 Virta siirtyi kolmivuotisella sopimuksella SaiPan päävalmentajaksi.[8] Sopimus katkaistiin kesken kauden lokakuussa 2022.[9]
Virta sai koronavirustartunnan tammikuun lopussa 2021. Hän jäi oireettomana karanteeniin, mutta eristäytymisjakson loppuvaiheessa hän sai pahoja oireita. Virta otettiin sisään Turun yliopistolliseen keskussairaalaan ja muutaman päivän kuluttua hän joutui tehohoitoon. Lopulta Virta vietti sairaalassa yhteensä 48 päivää, joista teholla 27 päivää. Hänet kotiutettiin Tyksistä 1. huhtikuuta.[11] Virta sanoo olleensa ”erittäin onnekas ja etuoikeutettu” päästessään valmentamaan Lukkoa kevään 2021 pudotuspeleihin.[12] Hän luotsasi joukkueensa toiseen mestaruuteen kauden päätteeksi.
Edeltäjä: Jussi Tapola |
Kalevi Numminen -palkinnon voittaja 2017 |
Seuraaja: Mikko Manner |