Tänään perehdymme Peniskateus:een, aiheeseen, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Peniskateus on jotain, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla tieteestä popkulttuuriin. Vuosien varrella Peniskateus on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena, ja sen merkitys on edelleen olemassa. Tässä artikkelissa tutkimme Peniskateus:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Sukellaan Peniskateus:n historiaan ja merkitykseen sekä sen vaikutuksiin eri yhteyksissä. Valmistaudu astumaan kiehtovaan ja kiehtovaan universumiin, joka on täynnä tietoa ja löytöjä Peniskateus:stä.
Peniskateus (saks. Penisneid) on psykoanalyyttiseen teoriaan sisältyvä käsitys, jonka mukaan miehen ulkoiset sukupuolielimet herättävät naisissa kateutta ja alemmuudentunnetta. Tyttöjen psyykkiseen ja seksuaaliseen kehitykseen vaikuttaa tyttöjen havainto siitä, ettei heillä ole siitintä.
”Tyttö tulee panneeksi merkille veljensä tai kanssaan leikkivän pojan silmäänpistävän, suureksi pyrkivän peniksen, oivaltaa sen heti oman pienen ja piilevän elimensä vastineeksi ja lankeaa siitä hetkestä peniskateuden pauloihin. – – Hänen mielipiteensä ja päätöksensä on samassa selvä: hän on nähnyt sen, hänellä ei ole sitä, hän tahtoo sen.”[1]
Teoria kuuluu Sigmund Freudin ajatuksista tunnetuimpiin. Hän käytti sanaa ensimmäisen kerran vuonna 1913 ja tarkasteli aihetta kirjoituksissaan ”Anatomisten sukupuolieroavuuksien psyykkisiä vastineita” (1925) ja ”Naisen sukupuolisuudesta” (1931).
Teoriaa on arvosteltu muun muassa siitä, ettei Freud tiedostanut, missä määrin teoria juontui patriarkaalisesta kulttuurista, eikä hän tutkinut yksityiskohtaisesti kuin poikien tilannetta.[2]