Pesseta

Nykyään Pesseta on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Pesseta on ollut vuosien ajan tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena asiantuntijoiden ja aiheesta kiinnostuneiden keskuudessa. Sen merkitys on sen vaikutuksessa yhteiskunnan, kulttuurin ja jokapäiväisen elämän perusnäkökohtiin. Tässä artikkelissa perehdymme Pesseta:n maailmaan tutkiaksemme sen eri puolia ja ymmärtääksemme sen vaikutusta nykyään. Syvällisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Pesseta:n keskeisiä puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa.

Pesseta
Беседа, Beseda

Pesseta

Koordinaatit: 59°21′34″N, 28°58′26″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Volossovan piiri
Kunta Suuri-Ruuta
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
Väkiluku (2017) 1 000











Pesseta[1] (ven. Бесе́да, Beseda) on maaseututaajama ja entinen maalaiskunta Leningradin alueen Volossovan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee piirin länsiosassa Hatsinan ja Iivananlinnan välisen rautatien eteläpuolella. Taajamassa on 1 000 asukasta (vuonna 2017)[2].

Pessetan läheltä on löydetty keskiaikaisia kurgaanihautoja ja kiviristejä. 1400–1500-luvulla seutu kuului Novgorodin Vatjan viidenneksen Kaprion läänin Jastrebinon pogostaan. 1800-luvun alussa syntyi Pessetan aateliskartano, joka myöhemmin kuului Veimarnin suvulle. 1900-luvun alussa kartanoon perustettiin maatalousoppilaitos, jonka ympärille syntyi taajama. Ennen toista maailmansotaa seudulla asui venäläisten lisäksi inkerinsuomalaisia ja virolaisia, jotka kuuluivat Moloskovitsan luterilaiseen seurakuntaan.

Pessetan kunta liitettiin Suuren-Ruutan kuntaan vuonna 2019[3]. Siihen kuuluivat Pessetan lisäksi Jastrebinon, Kotinan (ven. Kotino), Krääkkovan (Krjakovo), Lopetsin (Lopets), Morosovan (Morozovo), Raakkolan (Ragulovo), Suikuvitsan (Šugovitsy), Uuden-Molkkutsan (Novyje Smolegovitsy), Uuden-Raakkolan (Novoje Ragulovo) ja Vanhan-Molkkutsan (Staryje Smolegovitsy) kylät sekä Jastrebinon seisakkeen asutus. Vuonna 2017 kunnassa oli 1 400 asukasta.[2]

Lähteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 34. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.10.2015.
  2. ↑ a b Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti msu.lenobl.ru. 2017. Viitattu 19.3.2021.
  3. ↑ Ob objedinenii munitsipalnyh obrazovani v Volosovskom munitsipalnom raione Kodeks. Viitattu 19.3.2021.

Aiheesta muualla