Nykymaailmassa Peter Elfving on aihe, joka herättää yhteiskunnassa suurta kiinnostusta ja keskustelua. Peter Elfving on pitkään ollut asiantuntijoiden ja tavallisten kansalaisten keskustelun keskipiste, joka on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja luonut epävarmuutta. Ajan myötä Peter Elfving on kehittynyt ja siitä on tullut nykyään erittäin tärkeä aihe, joka vaikuttaa ihmisten elämään eri tavoin. Tämän todellisuuden vuoksi on tärkeää analysoida perusteellisesti Peter Elfving ja sen vaikutukset, jotta voidaan ymmärtää sen vaikutus yhteiskuntaan ja tehdä tietoisia päätöksiä tästä asiasta.
Peter Elfving (12. huhtikuuta 1677 Norrbärke, Ruotsi – 30. kesäkuuta 1726 Turku) oli ruotsalaissyntyinen lääkäri, joka aloitti lääketieteellisen tutkimuksen Suomessa.
Elfvingin vanhemmat olivat kirkkoherra Samuel Elfving ja Kristina Widman. Hän opiskeli lääketiedettä Uppsalassa ja Utrechtissa. Valmistuttuaan 1698 lääketieteen tohtoriksi aiheenaan De motu peristaltico intestinorum hän lähti Alankomaihin jatkamaan opintojaan ja väitteli Utrechtissa toistamiseen 1702 aiheenaan De catameniorum sufflammatione.[1]. Samana vuonna hänet nimitettiin Collegium medicumin asessoriksi.
Västmanlandin piirilääkäriksi Elfving tuli 1704 ja Turun akatemian professoriksi 1722, missä virassa hän toimi neljä vuotta. Naantalin terveyslähdettä alettiin käyttää 1723 terveydenhoidollisiin tarkoituksiin hänen ehdotuksestaan.[1]
1724 Elfving suoritti kuninkaan luvalla Turussa tuolloin vielä harvinaisen ruumiinavauksen, yliopiston rehtori selvitti tapauksen harvinaisuuden johdosta sen merkitystä erityisessä ohjelmassa. Tämä ja muutkin Elfvingin toimet osoittavat hänen olleen itsenäinen ja uskaliaskin tutkija.
Elfvingin ensimmäinen puoliso vuodesta 1704 oli Hedvig Hjärne (k. 1720) ja toinen vuodesta 1722 Kristina Flaschsenius.