Petteri Salminen

Petteri Salminen:n teema on erittäin ajankohtainen nyky-yhteiskunnassa, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Petteri Salminen herättää laajaa kiinnostusta ja herättää jatkuvaa keskustelua talouteen kohdistuvasta vaikutuksestaan ​​ihmisten emotionaaliseen terveyteen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Petteri Salminen:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia ratkaisuja sen asettamiin haasteisiin vastaamiseksi. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Petteri Salminen:stä ja sen vaikutuksesta nykyiseen todellisuuteen, tarkoituksenamme kannustaa kriittistä ja rakentavaa pohdiskelua tästä aiheesta.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Petteri Salminen
Petteri Salminen 1970-luvun lopulla.
Petteri Salminen 1970-luvun lopulla.
Henkilötiedot
Syntynyt28. huhtikuuta 1955
Ruovesi
Kuollut14. kesäkuuta 1985 (30 vuotta)
Kangasala
Ammatti muusikko, soitonopettaja
Muusikko
Aktiivisena 1969–1984
Soittimet kosketinsoittimet, kitara

Pekka ”Petteri” Salminen (28. huhtikuuta 1955 Ruovesi – 14. kesäkuuta 1985 Kangasala)[1] oli suomalainen muusikko. Salminen toimi Juice Leskisen Juice- ja Juice Leskinen Slam -yhtyeiden kitaristina 1970-luvulla. Salminen opiskeli Sibelius-Akatemiassa.[2][3] Hän oli myös pianisti.[4]

Elämä ja ura

Salminen asui Ruoveden Kekkosen kylässä. Hän aloitti kitaransoiton blues-pohjalta 1969–1970. Kitaransoittotekniikan alkeet hänelle opetti veli Jukka Salminen, jolla oli sähkökitara- ja vahvistinkalustoa ja merkittävä levykokoelma. Petteri Salminen kehitti tyylinsä ja soundinsa lähes valmiiksi jo 1970-luvun alussa ollessaan 15–17-vuotias koulupoika. Hän on ollut merkittävä esikuva monille kitaristeille ja soittonsa kautta taustavaikuttaja suomalaisessa kevyessä musiikissa, erityisesti suomirockin kehittymisen alussa. Eräs Salmisen kitaransoiton oppilaista oli Jari Yliaho. Salminen oli kitaransoiton ohella klassisen musiikin ammattilainen ja toimi myös pianonsoiton opettajana (pianodiplomi Sibelius-Akatemiasta 1982).

Esikuvinaan Salminen mainitsi kuuntelevansa paljon seuraavia: Mike Bloomfield, Jeff Beck, Johnny ja Edgar Winter, Jimmy Page, Eric Clapton, Peter Green & Jeremy Spencer (Fleetwood Mac), Jukka Tolonen.

Salminen oli tyylitaituri, joka ei käyttänyt kitaransoitossaan efektipedaaleja. Hänen luultavasti tunnetuin kitarasoolonsa on Juice Leskisen "Syksyn sävelessä" (1975). Juice Leskisen kappaleessa "3.30" (1975) hän soittaa kitarasoolon käyttäen plektrana 50 pennin kolikkoa.

Petteri Salminen suoritti siviilipalveluksen Huutijärven B-sairaalan musiikkiterapeuttina.

Hän kuoli keuhkosyöpään kesällä 1985 Pikonlinnan sairaalassa vain 30-vuotiaana.[1]

Yhtyeitä

Petteri Salminen soitti useissa eri kokoonpanoissa, joista tunnetuimpia olivat Mikko Alatalon ja Juice Leskisen eri yhtyeet. Salminen teki musiikillista yhteistyötä myös Anssi Tikanmäen, Heikki Silvennoisen ja useiden muiden tunnettujen suomirock-muusikoiden kanssa.

Ruovesi:

  • Pelimannitrio (1970–1973) Kimmo Lehminiemi (basso), Jyri Makkonen (viulu), Petteri Salminen (harmoni) Nuorison taidetapahtuman Hämeen piirin voitto 1972
  • Eri kokoonpanoja (pop/rock) Ruoveden Yhteiskoulussa 1970–1974 (Kimmo Lehminiemi (basso), Jyri Makkonen (viulu + kitara), Petteri Salminen (kitara), Kari Kulmala (rummut), Antti Hernesniemi (kitara, laulu)
  • Ilmarinen Quintet (1972–1973): Jazzin suomenmestaruus 1972 Nuorison valtakunnallisessa taidetapahtumassa. (Veli-Pekka Heinonen (saksofoni), Seppo Ilmarinen (rummut), Kimmo Lehminiemi (basso), Jyri Makkonen (sähköviulu), Petteri Salminen (kitara). Konserttitaltiointi + suora lähetys radioon YLE:lle heinäkuussa 1973 (toim. Matti Poijärvi).

Virrat:

  • Kolmiliitto 1972 (rock); Petteri Salminen (kitara), Hannu Tamminen (basso), Pertti Tiensuu (rummut)
  • Donna 1974 (rock): Paavo Kaihola (rummut), Ila Loueranta (koskettimet), Lasse Raja (basso), Petteri Salminen (kitara), Jari Yliaho (kitara). Donna oli kesän 1975 Mikko Alatalon taustayhtyeenä. Mikon suosituksesta Juice Leskinen pyysi Petterin yhtyeeseensä syksyllä 1975.

Tampere:

Helsinki

Opinnot

  • Haitarinsoiton tunteja alakouluikäisenä (5-rivinen), opettaja ei tiedossa
  • Piano-opintoja yksityisesti Ruovedellä: opettajana Ilmo Kilpiö ja Esko Latva-Laturi
  • Piano-opintoja Tampereen NMKY:n musiikkiopistossa (nyk. Konservatorio) Heikki Miettisen johdolla
  • Keskikoulu (Ruoveden Yhteiskoulu) ja kaksi vuotta lukiota
  • Sibelius-Akatemia, 1975–1985, perustutkinto solistiselta linjalta ja pianonsoiton opettajan tutkinto toukokuussa 1981
  • Pianodiplomi toukokuussa 1982, Jaakko Someron johdolla
  • Opiskelujen seuraava vaihe oli konserttipianistin tutkinto. Ensikonsertti oli jo suunnitteilla kevääksi 1985, mutta sitä ei enää tullut.

Soittimet

Kitaranaan Salminen käytti useimmiten Fender Stratocasteria, joita hänellä oli ainakin kaksi (sunburst-värinen sekä musta). Hänellä oli myös Ibanez 2671 Randy Scruggs Signature, joka on todella harvinainen instrumentti nykypäivänä. Kitaravahvistimena hänellä oli useimmiten Marshallin valmistama nuppi ja kaappi, Fender Twin Reverb, tai Gibson G80.

Opetustyö

Vuosina 1982–1983 Petteri Salminen opetti Pirkanmaan musiikkiopistossa Tampereella pianonsoittoa.

Sävellykset

Salminen teki kaksi levyä yhdessä Heikki Silvennoisen kanssa Frendz-kokoonpanossa. Final Awakening -levyllä Salminen oli mukana sävellystyössä, kappaleessa "Piano - playing - preacher".

Lähteet

  1. ↑ a b Heikkinen, Antti: Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006, s. 330. Siltala, 2014.
  2. ↑ Poko Rekords
  3. ↑ Suonna Kososen verkkosivu
  4. ↑ Sidi ja Hermottomat