Philadelphia Eagles

Philadelphia Eagles
Lempinimet	The Birds The Iggles
Perustettu	8. heinäkuuta 1933
Entiset nimet	Philadelphia Eagles (1933–1942) Phil-Pitt ”Steagles” (1943) Philadelphia Eagles (1944–)
Kotikenttä	Baker Bowl (1933–1935) Philadelphia Municipal Stadium (1936–1939, 1941) Connie Mack Stadium (1940, 1942–1957) Franklin Field (1958–1970) Veterans Stadium (1971–2002) Lincoln Financial Field (2003–)
– kapasiteetti	67 594
– kaupunki	Philadelphia, Pennsylvania
Sarja	NFL
Konferenssi	NFC
Divisioona	NFC East
Tunnuslaulu	Fly, Eagles Fly
Maskotti	Swoop
Värit	vihreä, valkoinen, musta, hopea
Omistaja	Jeffrey Lurie
Toimitusjohtaja	Howie Roseman
Puheenjohtaja	Don Smolenski
Päävalmentaja	Nick Sirianni
Saavutukset
Liigamestaruudet	4 (1948, 1949, 1960)
Super Bowlit	2 (2017, 2024)
Konferenssin mestaruudet	6 NFL Eastern: 1960 NFC: 1980, 2004, 2017, 2022, 2024
Divisioonan mestaruudet	17 NFL East: 1947, 1948, 1949, 1960 NFC East: 1980, 1988, 2001, 2002, 2003, 2004, 2006, 2010, 2013, 2017, 2019, 2022, 2024
Liigahistoria
Ennen NFL:ää	American Football League (1960–69) Western Division (1960–69)
NFL aloitusvuosi	1933
Divisioonahistoria	Eastern Division (1933–1949) American Conference (1950–1952) Eastern Conference (1953–1969) Capitol Division (1967–1969) National Football Conference (1970-) NFC East (1970–)
Infobox OKNimi-testi OK

Philadelphia Eagles on vuonna 1933 perustettu amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisjoukkue, jonka kotipaikka on Pennsylvanian Philadelphiassa. Philadelphia Eagles pelaa National Football Leaguen NFC-konferenssissa.^[1] Eagles pelaa kotiottelunsa Lincoln Financial Fieldillä.^[2]

Phildelphia Eagles on on voittanut kolme liigamestaruutta vuosina 1948, 1949 ja 1960. Myöhemmin seura on voittanut Super Bowlin kaksi kertaa kausilla 2017 ja 2024.^[1] Seurassa ovat pelanneet muun muassa Steve Van Buren, Chuck Bednarik ja John Madden.^lähde?

Seuran omistaja on Jeffrey Lurie. Philadelphia Eagles oli vuonna 2023 Forbesin listauksessa maailman 16. arvokkain urheiluseura 5,8 miljardin dollarin arvolla.^[3]

Philadelphia Eagles perustettiin vuonna 1933, kun lakkautetun Frankford Yellow Jackets-joukkueen oikeudet myytiin Philadelphialaisten liikemiesten syndikaatille. Joukkue ei menestynyt varhaisina vuosinaan, sillä se saavutti vain muutamia voittoja kaudessa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Päävalmentaja Earle Nealen palkkaaminen vuonna 1941 merkitsi käännettä uuteen aikaan. Neale johti Steve Van Burenin tähidttämän joukkueen NFL:n mestaruusotteluun vuonna 1947 sekä mestaruuteen vuosina 1948 ja 1949. Eagles taantui hitaasti peräkkäisten mestaruuksien jälkeen, ja 1950-luvun puoliväliin mennessä se sijoittui säännöllisesti liigan alempaan puoliskoon. Vuonna 1960 Eagles voitti kolmannen NFL-mestaruuden Green Bay Packersia vastaan pelinrakentaja Norm Van Brocklinin, laitahyökkääjä Tommy McDonaldin ja linjapuolustaja Chuck Bednarikin johdolla.^[1]

Eaglesin nousukausi oli lyhytaikainen, sillä joukkue joutui heti mestaruuskauden jälkeen 18 vuoden putkeen, jonka aikana se ei selviytynyt pudotuspeleihin. Joukkueen päävalmentajaksi palkattii Dick Vermeil vuonna 1976 ja hänen tunteikas valemnnustyyli johdatti joukkueen neljä kertaa peräkkäin pudotuspeleihin vuosina 1978–1981. Tällä ajanjaksolla joukkueessa pelasivat pelinrakentaja Ron Jaworski ja Harold Carmichael. Ajanjakso huipentui seuran ensimmäiseen Super Bowl-otteluun vuonna 1981, jossa se hävisi Oakland Raidersille lukemin 27–10. Vuonna 1985 joukkueeseen liittyivät Randall Cunningham ja Reggie White, jotka nousivat liigan ennätyksiin, mutta eivät kuitenkaan johtaneet seuran menestymiseen.^[1]

Vuonna 1999 Eaglesin päävalmentajaksi palkattiin Andy Reid ja seura varasi Donovan McNabbin. Reid ja McNabb johtivat Eaglesin seuraavan kymmenen vuoden aikana kahdeksan kertaa puodtuspeleihin. Näinä kausina joukkue eteni NFC:n mestaruusotteluun viisi kertaa ja Super Bowl-otteluun vuonna 2005. Reidin ja McNabbin suhde oli myrskyisä ja vuonna 2010 McNabb kaupattiin pois. Tuona vuonna Michael Vick otti lopulta Eaglesin aloittavan pelinrakentajan paikan ja auttoi joukkueen divisioonan mestaruuteen.^[1]

Seuraavalla kaudella joukkue teki sopimuksia lukuisten korkean profiilin pelaajien, kuten kulmapuolustaja Nnamdi Asomughan kanssa, mikä nosti odotuksia joukkuetta kohtaan. Joukkue jäi kuitenkin ulos pudostupeleistä kahdeksalla voitollaan. Seuraavana vuonna joukkue voitti ainoastaan neljä ottelua, mikä johti Reidin erottamiseeen kauden päätteeksi.^[1]

Kaudella 2013 uudistunut Eagles voitti 10 ottelua ja divisioonamestaruuden, mutta hävisi pudotuspelien avauskierroksella. Seuraavalla kaudella samat tulokset toistuivat, minkä jälkeen joukkue tippui sarjan keskikastiin. Eagles palkkasi päävalmentajakseen Doug Pedersonin vuonna 2016, joka otti käyttöön innovatiivisen hyökkäyksen, joka johti joukkueen runkosarjan voittoon ja Super Bowliin pelinrakentaja Carson Wentzin johdolla vuonna 2017. Wentz loukkaantui runkosarjan loppupuolella ja seura voitti historian ensimmäisen Super Bowl -voittonsa varapelinrakentaja Nick Folesin johdolla.^[1] Super Bowlissa Eagles voitti New England Patriotsin luvuin 41–33.^[4]

Kauden 2018 alkupuoliskolla joukkue oli vaikeuksissa, mutta Wentzin toinen loukkaantuminen avasi Folesille mahdollisuuden viedä joukkueen kolmanteen peräkkäiseen runkosarjanvoittoon ja pudotuspelien divisioonakierrokselle saakka. Kaudella 2019 Wentz pysyi terveenä, mutta muut joukkueen loukkaantumiset tuhosivat joukkueen menestymismahdollisuudet tuona vuonna. Vuonna 2020 Eaglesin pelinrakentajaksi varattiin Jalen Hurts, joka tuli tunnetuksi syöttö- ja juoksupelistään. Hurts korvasi Wentzin aloittavana pelinrakentajana ja lopulta joukkue voitti ainoastaan neljä ottelua ja Pederson erotettiin päävalmentajan tehtävästä.^[1]

Kaudella 2021 Eaglesin päävalmentajaksi palkattiin Nick Sirianni. Eagles aloitti kauden hitaasti ja voitti ensimmäisestä seitsemästä ottelustaan ainoastaan kaksi. Joukkueen pelaaminen kuitenkin parani, ja joukkue selviytyi pudotuspeleihin saakka, vaikka putosikin villi kortti -kierroksella. Kaudesta 2022 tuli Hurtsin läpimurtokausi, ja hän johti joukkueen ennätykselliseen 14 voittoon runkosarjassa. Eagles eteni helposti Super Bowliin, jossa joukkue hävisi viime sekuntien kenttämaalilla Kansas City Chiefsille.^[1]

Eagles näytti olevan valmis jatkamaan menestystä myös kaudella 2023, sillä joukkueella oli marraskuun loppuun mennessä 10 voittoa. Eagles hävisi kuitenkin viisi viimeisestä kuudesta ottelustaan ja putosi villi kortti -kierroksella. Seuraavaksi kaudeksi joukkue hankki tähtijuoksija Saquon Barkleyn, joka teki kaudella 2024 Eaglesin yhden kauden juoksuennätyksen. Eagles voitti runkosarjassa 14 ottelua ja eteni Super Bowliin.^[1]

Eaglesin nykyinen tunnus on ollut käytössä vuodesta 1996 lähtien. Seuran tunnuksessa on valkopäämerikotkan pää, joka on piirretty sarjakuvamaiseen tyyliin. Kotkalla on päättäväinen ja aggressiivinen hyökkäysilme ja suu auki. Tunnuksella on hopeinen reunus, joka antaa sille kolmiulotteisen ilmeen. Tunnuksessa on E-kirjain piilotettuna kotkan kaulaan.^[5]

Eaglesin ensimmäisessä tunnuksessa vuosina 1933–1936 oli sinivalkoinen kotka, joka lensi ja piti kiinni sinisestä jalkapallosta. Vuosina 1936–1942 kotkan asentoa muutettiin lentoon lähdössä olevaksi ja tunnuksen väritys muutettiin vihreävallkoiseksi. Vuosina 1943 seura oli pelaajapulan vuoksi yhteistyössä Pittsburgh Steelersin kanssa ja joukkueen logo oli tällä kaudella musta kotka, joka tarttui mustaan kypärään. Vuonna 1944 joukkue palasi Eaglesin alaisuuteen ja se käytti Steaglesin logosta uudistettua versiota, jossa vihreä kotka tarttuu jalkapalloon. Tämä logo oli käytössä vuoteen 1948 saakka.^[5]

Vuosina 1948–1995 joukkueen logo oli lentävä kotka, joka kantoi jalkapalloa kynisssään. Muotoilu muistutti Apollo 11:n tunnuksesta, jonka kuuhun laskeutuva alus sai nimen Eagle. Eaglesin pelaajat käyttivät lennon merkkiä pelipaidassaan vuonna 1969. Vuonna 1987 tätä logoa uudistettiin, jossa kotka lentosuuntaa muutettiin oikealta vasemmalle ja vihreän kotkaan lisättiin valkea korostus.^[5]

• 
  Eaglesin logo (1996–)
• 
  Eaglesin sanamerkki (2022–)

• 15 Steve Van Buren (joukkueessa 1944–1951)
• 40 Tom Brookshier (1953–1961)
• 44 Pete Retzlaff (1956–1966)
• 60 Chuck Bednarik (1949–1962)
• 70 Al Wistert (1943–1951)
• 92 Reggie White (1985–1992)
• 99 Jerome Brown (1986–1992)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Philadelphia Eagles Wikimedia Commonsissa