Pianosonaatti nro 21 (Beethoven)

Tässä artikkelissa tutkimme Pianosonaatti nro 21 (Beethoven):n eri puolia tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja yksityiskohtainen analyysi tästä aiheesta. Sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään, sen vaikutuksen kautta yhteiskunnan eri osa-alueisiin, uppoudumme matkaan, jolla käsittelemme sen monia puolia. Yhdistämällä historiallista dataa, ajankohtaisia ​​teorioita ja konkreettisia esimerkkejä pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen, joka mahdollistaa perusteellisen ymmärryksen Pianosonaatti nro 21 (Beethoven):n merkityksestä nyky-yhteiskunnassa. Olipa kyseessä henkilö, käsite, päivämäärä tai mikä tahansa muu kiinnostava elementti, tavoitteenamme on tarjota lukijalle tarvittavat työkalut, jotta he voivat sukeltaa Pianosonaatti nro 21 (Beethoven):n kiehtovaan maailmaan ja ymmärtää sen merkityksen nykyään.

Beethovenin Waldstein-sonaatin rondon 8 ensimmäistä tahtia.

Ludwig van Beethovenin pianosonaatti nro 21 C-duuri op. 53, lisänimeltään Waldstein-sonaatti, on sävelletty vuonna 1804. Ranskalaiset kutsuvat sonaattia nimellä L´Aurore (aamu). Nimen alkuperästä tietämättömät saattavat ensin hämmästellä sonaatin nimeä (Waldstein tarkoittaa ”Metsäkiveä”); nimi on tullut kuitenkin omistuksesta Kreivi Ferdinand von Waldsteinille.

Historiaa

Beethoven oli saanut juuri uuden Erard-merkkisen pianon, jossa oli aikaisempaa kirkkaampi ääni ja viisi kosketinta enemmän. Kirkas ääni mahdollisti paremman kosketuksen ja lisäkoskettimet massiivisemman äänen. Waldstein-sonaatti oli ensimmäinen tällaiselle soittimelle sävelletty kappale.lähde? Kreivi Waldsteinille on omistettu Arkkipiispa Rudolfin tavoin useita kappaleita, hän oli Beethovenin erittäin hyvä ystävä. Teos on sävelletty Beethovenin "keskikaudella" (myöhäis- ja varhaiskauden välissä), niin kuin myös sonaatit ”Appassionata” ja ”Jäähyväissonaatti”.

Rakenne

Sonaatissa on kolme osaa:

  1. Allegro con brio
  2. Introduzione. Molto adagio
  3. Rondo. Allegro moderato.

Ensimmäinen osa alkaa staccato-soinnuilla pianissimossa. Välillä ylärekisterissä oleva melodia pääsee esiin, mutta staccato-soinnut soivat taustalla koko osan ajan. Osan toinen teema on E-duurissa olevia murtosointuja. Tämä sonaatti on yksi ensimmäisistä, joissa hän on myöhemmissä osissa palannut takaisin alkuteemaan, kuten esimerkiksi Hammerklavierissakin.

Toisessa osassa on rauhoittava 6/8-tahtilaji. Aluksi jännitys kasvaa kasvamistaan, kunnes rauhoittuu osan loppuun mennessä. Kolmas osa alkaa heti toisen jälkeen.

Kolmas osa on Rondo, joka alkaa rauhallisella, jopa lohduttavalla teemalla, kunnes oikean käden trilli ja samanaikainen melodiansoitto ja vasemman käden nopeat asteikot murtavat rauhan. Osan toinen teema on nopealuontoiset triolit mollissa. Ensimmäiseen C-duuri-teemaan palataan tällä kertaa loisteliaassa fortissimossa. Tämän kappaleen coda on ”Prestissimo”. Oktaavijuoksutukset pitäisi soittaa niin nopeasti kuin mahdollista. Osassa on todella loistelias sointi. Se on tyypillistä Beethovenin keskikauden sonaattien rondoille.

Aiheesta muualla