Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä:n teema on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja yhteiskunnan eri alojen ihmisten huomion. Se on aihe, josta on keskusteltu ja keskusteltu vuosia, ja se on edelleen ajankohtainen. Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä on jotain, joka vaikuttaa meihin kaikkiin jollain tavalla, joko henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä:een ja miten se vaikuttaa elämäämme. Alkuperäistään ja historiastaan sen osallistumiseen nyky-yhteiskunnassa Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä on aihe, joka ansaitsee analysoinnin perusteellisesti ymmärtääksemme paremmin sen tärkeyttä ja vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.
Pieni tyttö joka asui kujan päässä | |
---|---|
The Little Girl Who Lives Down the Lane | |
![]() |
|
Ohjaaja | Nicholas Gessner |
Käsikirjoittaja | Laird Koenig |
Tuottaja | Zev Braun |
Säveltäjä | Christian Gaubert |
Kuvaaja | René Verzier |
Leikkaaja | Yves Langlois |
Pukusuunnittelija | Denis Sperdouklis |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Kanada, Ranska |
Ensi-ilta | 1976 |
Kesto | 87 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Pieni tyttö joka asui kujan päässä (The Little Girl Who Lives Down the Lane) on kanadalais-ranskalainen Nicholas Gessnerin ohjaama jännityselokuva vuodelta 1976. Varhaisteini-ikäinen orvoksi jäänyt tyttö (Jodie Foster) asuu yksin isossa talossa ja teeskentelee muille isänsä yhä elävän.
Jodie Foster | … | Rynn Jacobs |
Martin Sheen | … | Frank Hallet |
Alexis Smith | … | Mrs. Hallet |
Mort Shuman | … | Miglioriti |
Scott Jacoby | … | Mario |
Uuden Suomen ja Iltalehden yhteisessä videoliitteessä 1981 elokuvaa pidettiin hieman outona ontuvine taikureineen, perversseine miehineen ja piilossa pysyttelevine vanhempineen. ”Kauhun ja jännityksen välimaastoon lukeutuva peruselokuva, joka kannattaa katsoa tekemisen puutteessa.”[1] Video-oppaassa vuodelta 1995 Markku Salmi antoi elokuvan Suomessa julkaistulle VHS-kasettiversiolle kolme tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”hyvä”. Hän kehui etenkin Fosterin ja Martin Sheenin näyttelijäntyötä.[2]