Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä

Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä:n teema on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja yhteiskunnan eri alojen ihmisten huomion. Se on aihe, josta on keskusteltu ja keskusteltu vuosia, ja se on edelleen ajankohtainen. Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä on jotain, joka vaikuttaa meihin kaikkiin jollain tavalla, joko henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä:een ja miten se vaikuttaa elämäämme. Alkuperäistään ja historiastaan ​​sen osallistumiseen nyky-yhteiskunnassa Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä on aihe, joka ansaitsee analysoinnin perusteellisesti ymmärtääksemme paremmin sen tärkeyttä ja vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.

Pieni tyttö joka asui kujan päässä
The Little Girl Who Lives Down the Lane
Ohjaaja Nicholas Gessner
Käsikirjoittaja Laird Koenig
Tuottaja Zev Braun
Säveltäjä Christian Gaubert
Kuvaaja René Verzier
Leikkaaja Yves Langlois
Pukusuunnittelija Denis Sperdouklis
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Kanada, Ranska
Ensi-ilta 1976
Kesto 87 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Pieni tyttö joka asui kujan päässä (The Little Girl Who Lives Down the Lane) on kanadalais-ranskalainen Nicholas Gessnerin ohjaama jännityselokuva vuodelta 1976. Varhaisteini-ikäinen orvoksi jäänyt tyttö (Jodie Foster) asuu yksin isossa talossa ja teeskentelee muille isänsä yhä elävän.

Näyttelijät

 Jodie Foster  Rynn Jacobs  
 Martin Sheen  Frank Hallet  
 Alexis Smith  Mrs. Hallet  
 Mort Shuman  Miglioriti  
 Scott Jacoby  Mario  

Vastaanotto

Uuden Suomen ja Iltalehden yhteisessä videoliitteessä 1981 elokuvaa pidettiin hieman outona ontuvine taikureineen, perversseine miehineen ja piilossa pysyttelevine vanhempineen. ”Kauhun ja jännityksen välimaastoon lukeutuva peruselokuva, joka kannattaa katsoa tekemisen puutteessa.”[1] Video-oppaassa vuodelta 1995 Markku Salmi antoi elokuvan Suomessa julkaistulle VHS-kasettiversiolle kolme tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”hyvä”. Hän kehui etenkin Fosterin ja Martin Sheenin näyttelijäntyötä.[2]

Lähteet

  1. Viikon videot. Iltalehti, 13.1.1981, s. 34. Näköislehti (maksullinen).
  2. Bello Romano (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-19839-0