Nykymaailmassa Pientaloliike:stä on tullut ajankohtainen aihe, joka synnyttää keskustelua ja kiistoja eri aloilla. Poliittisesta kulttuurisfääriin Pientaloliike on kiinnittänyt erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden huomion, jotka ovat ilmaisseet ristiriitaisia mielipiteitä asiasta. Tässä tilanteessa on olennaista analysoida perusteellisesti Pientaloliike:n vaikutukset ja seuraukset sekä pohtia mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, joita voidaan ehdottaa. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Pientaloliike:n tärkeyttä ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Tavoitteena on rohkaista rakentavaa keskustelua ja ajatusten vaihtoa.
Pientaloliike[1] (engl. small-house movement) on Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt arkkitehtuurin suunta ja kansalaisliike, joka pyrkii edistämään asumista pienemmissä omakotitaloissa.[2]
Kehittyneissä maissa perheiden koko on pienenemässä, mutta joissakin maissa omakotitalojen koko on kasvanut viime vuosikymmeninä huimasti, esimerkiksi Yhdysvalloissa keskimääräinen pinta-ala on kasvanut 165 m²:stä (1978) 230 m²:iin (2007).[2] Syitä on vaurastuminen ja arvostusten muuttuminen.[2] Ylisuuret talot ovat kuitenkin kalliita rakentaa ja niiden lämmitys, ylläpito ja korjaus on kallista. Pienet talot paitsi edustavat pienempää kokoa, myös korostavat suunnittelun merkitystä[3]. Niissä käytetään ratkaisuja, joista on hyötyä usealla tavalla, ja niissä on käytössä tilaa säästävät laitteet ja kodinkoneet.[2]
Sarah Susankan katsotaan panneen liikkeen alkuun, kun hän julkaisi teoksen The Not So Big House 1997.[2] Idean pohjalta syntyi yhdysvaltalainen järjestö Small House Society, joka pyrkii edistämään pienempien omakotitalojen rakentamista. Sen perustajia olivat Jay Shafer, Shay Salomon, Nigel Valdez ja Gregory Paul Johnson.[4]
Pientaloliike on levinnyt muihinkin maihin. Japanissa, jossa tila on kallista, Takaharu Tezuka on rakentanut Tokioon Taivasta tavoittelevan talon, neljälle hengelle tarkoitetun 42.5 m²:n talon. Barcelona Eva Prats ja Ricardo Flores esittelivät 120 m²:n Matkalaukkutalon. Englannissa Abito on suunnitellut Manchesteriin älykkäitäselvennä 33 m²:n kerrostalohuoneistoja. Yhdysvalloissa tuhoa aiheuttaneen hurrikaani Katrinan jälkeen Marianne Cusato kehitti trailerien vaihtoehdoksi Katrina-mökit joiden koko alkaa alle 30 m²:stä. Micro Compact Home (M-CH) on brittiläisen arkkitehdin Richard Hortonin ja Münchenin teknillisen korkeakoulun suunnittelema korkealuokkainen kuutio[2] 1–2 hengelle, ja siinä on riittävästi tilaa nukkumiselle, työnteolle, ruokailulle, ruoanlaitolle ja peseytymiselle.[5]
Pienen talon etuna on taloudellinen hyöty. Niiden ansiosta ihmisten elintavat muuttuvat, ja ne viehättävät ihmisiä, jotka haluavat elää yksinkertaisemmin ja vaatimattomammin ja haluavat pienentää ekologista jalanjälkeään.[2] Tyypillinen pientaloliikkeen talon koko harvoin ylittää 45 m2.[6] Pienissä taloissa asuvat ihmiset viettävät aikaansa enemmän ulkona ja tuntevat elävänsä terveellisemmin.
Pientä taloa kakkoskodikseen etsivien pyrkimykset voivat johtaa maankäytön tuhlaukseen.[6] Pienen talon rakentamista suunnitteleva voi myös törmätä "syrjintään", kun rakentamismääräykset edellyttävät talolta tiettyä vähimmäiskokoa. Jopa naapurit voivat karsastaa pieniä taloja, koska pelkäävät oman talonsa arvon alenemista.[7]
Maailmanlaajuinen talouskriisi on saanut ihmiset kiinnostumaan pientaloliikkeestä, joka tarjoaa edullisempia ja ekologisesti kestävämpiä asumismuotoja.[8]