Piero Del Papa

Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Piero Del Papa, olennainen näkökohta, joka on herättänyt kiinnostusta yhteiskunnan eri alueilla. Piero Del Papa on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja pohdintaa eri yhteyksissä, koska sen vaikutukset ulottuvat jokapäiväiseen elämäämme. Näiden linjojen mukaisesti analysoimme Piero Del Papa:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja historiasta sen merkitykseen nykyään. Lisäksi selvitämme sen mahdollisia vaikutuksia ja seurauksia sekä erilaisia ​​kantoja ja mielipiteitä asiasta. Epäilemättä Piero Del Papa on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja jota kannattaa käsitellä laajasta ja kriittisestä näkökulmasta.

Piero del Papa
Henkilötiedot
Syntynyt25. elokuuta 1938
Pisa, Italia
Kuollut27. lokakuuta 2018 (80 vuotta)
Pisa
Kansalaisuus Italia
Nyrkkeilijä
Pituus 177 cm
Painoluokka raskas keskisarja
Kätisyys vasenkätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 62
Voitot 44
– tyrmäysvoitot 17
Tappiot 11
Ratkaisemattomat 4
Ei tuomiota/
mitätöity		 2

Pierluigi Del Papa, joka tunnettiin nimellä Piero (2. toukokuuta 1938 – 27. lokakuuta 2018), oli italialainen nyrkkeilijä ja elokuvanäyttelijä. Hän saavutti ammattinyrkkeilyssä raskaan keskisarjan Euroopan mestaruuden vuosina 1966–1971.

Piero del Papalla oli vain suhteellisen lyhyt amatööriura. Hän voitti hopeamitalin Italian mestaruuskilpailuissa keskisarjassa vuonna 1957. Vuonna 1958 hän nousi sarjaa ylemmäs raskaaseen keskisarjaaan ja saavutti raskaan keskisarjan mestari voitettuaan Giulio Saraudin, joka kuitenkin valittiin kansainvälisesti kokeneempana edustamaan kotiolympialaisissa Roomassa vuonna 1960. Del Papa päätti amatööriuransa vuoden 1960 lopulla, jolloin hän oli otellut 63 kertaa ja saavuttanut niissä 40 voittoa, 9 tasapeliä ja 14 tappiota.[1]

Piero del Papan ammattilaisura nyrkkeilijänä alkoi 7. joulukuuta 1960. Seuraavien neljän vuoden aikana hän pysyi voittamattomana 28 ottelussa. Joulukuussa 1962 hänestä tuli Italian raskaan keskisarjan mestari kukistamalla Piero Tomasonin pistein 12-eräisessä ottelussa. Hän puolusti titteliä kahdessa ottelussa, mutta menetti sen Benito Michelonille joulukuussa 1964. Tämä oli hänen ensimmäinen tappionsa ammattilaisena.[2]

Sen jälkeen Piero del Papa siirtyi tavoittelemaan raskaan keskisarjan Euroopan mestaruutta. Tällä tiellä hän voitti suomalaisen Pekka Kokkosen[3], amerikkalaisen Eddie Cottonin[4], mutta hävisi etelä-amerikkalaiselle Mauro Minalle[4]. Maaliskuussa 1966 hän pääsi EM-otteluun, jossa hän kukisti maanmiehensä Giulio Rinaldin Roomassa käydyssä ottelussa.[4] Samalla The Ring-lehti valitsi hänet "Kuukauden nyrkkeilijäksi" ja nosti samalla hänet listallaan raskaan keskisarjan maailmanmestarin puertoricolaiselleJosé Torresin 7:ksi haastajaksi.[5] Sen jälkeen hän puolusti titteliään voitokkaasti brittiläistä Chick Calderwoodia, saksalaista Wilhelm von Homburgia oik. Norbert Grupea[6], suomalaista Kokkosta, maanmiestään Saraudia ja saksalaista Jürgen Bliniä vastaan. Näistä EM-ottelu Pekka Kokkosta vastaan käytiin Helsingin jäähallissa yli 7 300 katsojan läsnäollessa, jossa del Papa otti pistevoiton.[7] Del Papa oli noussut vuoden 1967 aika The Ringin listalla jo 4:ksi haastajaksi mestarin ollessa tässä vaiheessa nigerialainen Dick Tiger.[8] Joulukuussa 1967 del Papa menetti kuitenkin EM-tittelin saksalaiselle Lothar Stengelille, joka tyrmäsi hänet viidennessä erässä.[9] Tammikuussa 1969 hän pääsi yrittämään EM-titteliä uudestaan vastustajanaan Kööpenhaminassa käydyssä ottelussa tanskalainen Tom Bogs[10], joka luopui kuitenkin saavuttamastaan EM-tittelistä vuoden 1969 lopulla. Tämän jälkeen helmikuussa 1970 del Papa pääsi jälleen yrittämään EM-titteliä vastustajanaan nyt jugoslavialainen Ivan Prebeg, josta hän otti pistevoiton.[11] Uudemman kerran saavuttamaansa EM-titteliä hän puolusti saksalaisia Rüdiger Schmidtkeä ja Horst Benedensiä vastaan ottaen heistä voitot. Tammikuussa 1971 del Papa menetti toisen kerran EM-tittelin hävittyään pistein saksalaiselle Conny Velensekille.[2]

Seuraavien kahden vuoden aikana Piero del Papa taisteli vielä kuusi kertaa lopettaen uransa lokakuussa 1972 oteltuaan ammattilaisena 62 ottelua ja otettuaan niissä 44 voittoa.[2]

Piero del Papa yritti edetä eurooppalaisuransa aikana välillä raskaan keskisarjan MM-otteluihin. Heinäkuussa 1966 hän otteli San Franciscossa entistä amerikkalaismestaria Carl ”Bobo” Olsonia vastaan, mutta koki niukan pistetappion. Myöhemmin vuonna 1971 menetettyään EM-titelinsä toisen kerran hän kohtasi Venezuelan Caracasissa maailmanmestari Vicente Rondonin, mutta hävisi tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.[2]

Nyrkkeilyuransa jälkeen Piero del Papa teki nimeä elokuvanäyttelijänä, joista kahdessa komediassa hän näytteli kansainvälisestikin tunnetun maanmiehensä Bud Spencerin kanssa.[12]

Lähteet

  1. ↑ Piero Del Papa sportenote.com. Viitattu 11.2.2025. (italiaksi)
  2. ↑ a b c d Piero Del Papa BoxRec. Viitattu 11.2.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Huonokuntoisen Kokkosen puolustus rakoili pahasti. Helsingin Sanomat, 15.5.1965, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  4. ↑ a b c Papa pehmitti Giulio Rinaldin. Helsingin Sanomat, 14.3.1966, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  5. ↑ The Ring nimesi kukauden nyrkkeilijäksi del Papan. Helsingin Sanomat, 17.3.1966, s. 27. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  6. ↑ Piero del Papa yhä EM-tittelin haltija - Puskeva haastaja ajettiin kehästä. Helsingin Sanomat, 21.11.1966, s. 22. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  7. ↑ Vihelyskonsertti saatteli Piero del Papan voittoa - Pekka Kokkonen suoritti elämänsä parhaan ottelun. Helsingin Sanomat, 8.4.1967, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 10.2.2025.
  8. ↑ The Ring punnitsee: Börje Krogh jo kolmas haastaja. Helsingin Sanomat, 11.11.1967, s. 19. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  9. ↑ Stengelin oikea yläkoukku pudotti del Papan viidennessä. Helsingin Sanomat, 4.12.1967, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  10. ↑ Piero del Papa ei pystynyt iskemään titeliä Tom Bogsilta. Helsingin Sanomat, 30.1.1969, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  11. ↑ Piero del Papa valtasi takaisin mestaruutensa. Helsingin Sanomat, 9.2.1970, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.2.2025.
  12. ↑ Piero Del Papa(1938-2018) imdb.com. Viitattu 11.2.2025. (englanniksi)