Nykymaailmassa Pierre Boulez on erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Ajan myötä Pierre Boulez on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja ammattien huomion ja siitä on tullut toistuva keskustelunaihe yhteiskunnassa. Pierre Boulez on onnistunut ylittämään esteet ja herättämään suuren yleisön kiinnostuksen joko arkielämään kohdistuvan vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai ammatillisen vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Pierre Boulez:n vaikutusta ja merkitystä analysoimalla sen eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Pierre Boulez /pjɛʀ bu'lɛz/ (26. maaliskuuta 1925 Montbrison – 5. tammikuuta 2016 Baden-Baden) oli ranskalainen taidemusiikin säveltäjä ja kapellimestari. Häntä pidetään yhtenä suurista säveltäjä-kapellimestareista. Hänen tunnetuimpia sävellyksiään ovat Pli selon pli, Memoriale à Bruno Maderna, Répons sekä kolme pianosonaattia.
Boulez opiskeli matematiikkaa Lyonissa ennen kuin ryhtyi opiskelemaan musiikkia Pariisin konservatoriossa Olivier Messiaenin johdolla. Orkesterinjohtamisen oopperassa Boulez aloitti 1948. Hän oli vaikuttunut 12-säveljärjestelmään perustuneesta dodekafonisesta musiikista, mutta vahvasti kapinallisena luonteena halusi viedä sen edustaman radikalismin vielä paljon pidemmälle. Niinpä hän sovelsi sarjallisuutta nuottien lisäksi myös rytmiin ja hylkäsi Arnold Schönbergin ja hänen oppilaidensa hankkeen luoda uudenlainen melodinen sävelkieli. Lopputuloksena oli täyssarjallisuus, joka perustuu tiukkaan sävellysmenetelmään, mutta tuotti arvoituksellisia sävelten ryöpsähdyksiä. Boulez omaksui musiikkinsa vaikutteita myös aleatorisesta musiikista, joka jätti tilaa improvisaatiolle. Hän keskittyi enimmäkseen soitinmusiikkiin, mutta käytti toisinaan myös laulajia. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Pli selon pli, Memoriale à Bruno Maderna, kolme pianosonaattia sekä monessa vaiheessa sävelletty Répons.
Boulez johti Alban Bergin Lulun kantaesityksen 1963. Tästä, kuten myös Bergin toisesta oopperasta, Wozzeckista, hän teki myöhemmin levytykset. Vuonna 1976 Boulez johti Richard Wagnerin Nibelungin sormuksen satavuotisesityksen Bayreuthissa. Uransa alkuvaiheissa Boulez esiintyi ondes Martenot’n tuntijana.[1]
Boulezille myönnettiin lukuisia tunnettuja musiikkialan palkintoja, kuten Wolf ja Sonning. Kapellimestarina hän johti muun muassa Clevelandin orkesteria, BBC:n sinfoniaorkesteria, New Yorkin filharmonikkoja ja Ensemble InterContemporainia, joista viimeksi mainittu perustettiin Boulezin aloitteesta[2]. Hänen panoksensa oli ratkaiseva myös Pariisin Pompidou-keskuksen yhteydessä toimivan elektronisen musiikin tutkimuskeskus IRCAMin perustamisessa[3].
Hän kuoli 5. tammikuuta 2016 Baden-Badenissa.[4]