_Pikku Nemo Höyhensaarilla__ on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tämä aihe on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla sen löydöstä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme _Pikku Nemo Höyhensaarilla__:iin liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Analysoimme sen vaikutusta kulttuuriin, tieteeseen, politiikkaan ja jopa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Lisäksi tarkastelemme aiheeseen liittyviä erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota kattava ja yksityiskohtainen näkemys sen merkityksestä ja vaikutuksista yhteiskunnassa. Liity meihin tälle _Pikku Nemo Höyhensaarilla__ -tutkimus- ja -tutkimusmatkalle!
Pikku Nemo Höyhensaarilla (engl. Little Nemo in Slumberland) on yhdysvaltalaisen Winsor McCayn luoma uraauurtava sarjakuva, joka ilmestyi ensin The New York Herald -sanomalehdessä 15. lokakuuta 1905 – 23. huhtikuuta 1911 ja sitten New York American -sanomalehdessä 30. huhtikuuta 1911 – 1913. Sarjan nimi muuttui sanomalehden vaihtuessa muotoon In the Land of Wonderful Dreams. Tämän jälkeen sarja heräsi vielä hetkeksi eloon vuosiksi 1924–1927.
Pikku Nemot ovat pikkupojan unifantasiaa, mutta niiden sävy on usein uhkaava, surrealistinen ja jopa pelottava. Viimeisessä ruudussa Nemo (jonka nimi tarkoittaa latinaksi ”ei kukaan”) putoaa aina sängystään lattialle ja herää unestaan. Unissa hän joutuu yleensä pahaan ahdinkoon, kuten jää jättimäisten sienten alle tai muuttuu apinaksi. Höyhensaarille hänet kutsuu kuningas Morfeus ja Nemon ”leikkitoverina” on kuninkaan tytär, jota kutsutaan vain prinsessaksi. Yksi Nemon kuuluisimmista uninäyistä on kävelevä sänky.
Suomeksi Nemon seikkailuja on julkaistu kaksi kirjaa: I osa: 1905–1907 ja II osa: 1907–1908 (Otava 1991). Kattava kokoelma Nemon seikkailuja on julkaistu yhtenä niteenä englanniksi (Little Nemo 1905–1914, ISBN 3-8228-6300-9) sarjakuvan tultua vapaaksi yleiseen käyttöön asetetuksi teokseksi, kun McCayn kuolemasta oli kulunut 70 vuotta.
Pikku Nemo Höyhensaarilla on graafisesti taidokas. Sen piirrostyyli on jugend-henkistä ja koristeellista.[1] Suomalaisista sarjakuvapiirtäjistä Hjalmar Löfving sai tuoreeltaan vaikutteita McCayltä.