Pikkuapollo

Nykymaailmassa Pikkuapollo on aihe, joka yllättää ja kiehtoo miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. Alkuperäistään nykypäivään Pikkuapollo on ollut tutkimuksen, keskustelun ja ihailun kohteena, ja sen vaikutus on ollut läsnä lukemattomilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Vuosien varrella Pikkuapollo on kehittynyt ja sopeutunut yhteiskunnallisiin, poliittisiin, taloudellisiin ja teknologisiin muutoksiin ja vakiinnuttanut itsensä yleismaailmallisesti kiinnostavaksi aiheeksi. Tässä artikkelissa tutkimme Pikkuapollo:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan.

Pikkuapollo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Vaarantunut [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Ritariperhoset Papilionidae
Alaheimo: Apolloperhoset Parnassiinae
Tribus: Parnassiini
Suku: Parnassius
Laji: mnemosyne
Kaksiosainen nimi

Parnassius mnemosyne
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Pikkuapollo Wikispeciesissä
  Pikkuapollo Commonsissa

Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) on ritariperhosiin kuuluva valkoinen perhoslaji. Suomessa lajia tavataan lähinnä Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen runsaskukkaisilla niityillä ja Suomen lajiston kansallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[3]. Pikkuapollo on rauhoitettu koko Euroopan unionin alueella.

Koko ja ulkonäkö

Pikkuapollo on huomattavan kookas, valkoinen perhonen. Siipien pohjaväri on valkoinen, mutta siipisuonten kohdalla kulkee tummia juovia. Etusiiven etuosassa on nähtävissä kaksi vierekkäistä mustaa täplää. Etusiipien kärjet ovat läpikuultavat, mikä saa ne näyttämään tummilta. Takasiiven takareuna on tumma ja naaraalla on takasiivissään kaksi mustaa täplää, jotka koirailta yleensä puuttuvat kokonaan. Siipiväli on 53–62 mm. Pikkuapollo lentää hitaasti ja laskeutuu usein kukille, mutta pysyttelee koostaan huolimatta huomaamattomana kasvillisuuden seassa.[4] Muiden apollolajien tapaan pikkuapollollakin on useita, ulkonäöltään toisistaan hivenen poikkeavia alalajeja tai muotoja. Suomesta näitä tunnetaan kolme: f. karjala, f. perkele sekä f. ugrofennica.[5][6]

Suomessa tavattavista perhosista pikkuapollon voi sekoittaa lähinnä vain kaaliperhoseen, jolla ei kuitenkaan ole läpikuultavia siivenkärkiä ja siipisuonitus erottuu huonosti tai myöhemmin kesällä lentävään pihlajaperhoseen, jolta puolestaan puuttuvat tummien siivenkärkien lisäksi etusiipien tummat täplät.

  • ♂
    ♂
  • ♂ △.
    ♂ △.
  • ♀
    ♀
  • ♀ △.
    ♀ △.

Levinneisyys ja lentoaika

Pikkuapolloa tavataan Euroopasta Keski-Aasiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Esiintyminen on paikoittaista.[7]

Suomessa pikkuapollo on harvinainen, mutta paikoilla joilla sitä esiintyy se voi olla lukumäärällisesti runsas. Miltei kaikki nykyiset esiintymispaikat ovat Ahvenanmaalla tai Lounais-Suomessa. Uudellamaalla pikkuapolloja on palautusistutettu lajin entiselle esiintymisalueelle Porvooseen, missä kanta on sittemmin runsastunut[8]. Suomen sisämaan suurin esiintymä on Somerolla Häntälän notkojen perinnebiotooppialueella, joka on osa Rekijokilaakson Natura 2000 -aluetta.

Lentoaika alkaa kesäkuun alkupuoliskolla ja jatkuu kesäkuun lopulle.[9]

Elinympäristö ja elintavat

Pikkuapollo on avoimien, lehtomaisten niittyjen laji. Perhosen elinympäristöjä on hävittänyt erityisesti on laidunmaiden väheneminen. Perhonen lentää päivällä ja laskeutuu usein kukille.

Luontodirektiivin nojalla pikkuapollo on rauhoitettu kaikkialla EU:n alueella. Suomessa pikkuapollo on ollut rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella jo vuodesta 1976 lähtien. Yhden perhosen korvausarvoksi on asetettu 336 euroa[10].

Pikkuapollo talvehtii joko munana tai pienenä toukkana.

Ravintokasvi

Pikkuapollon toukka käyttää ravintokasvinaan pystykiurunkannusta (Corydalis solida).

Lähteet

  1. ↑ Nadler, J., Benyamini, D., Bonelli, S., Comay, O., Dapporto, L., Karaçetin, E., Lukhtanov, V., López Munguira, M., Micevski, N., Settele, J., Tzortzakaki, O., Verovnik, R., Warren, M., Wiemers, M., Wynhoff, I. & van Swaay, C.: Parnassius mnemosyne IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.8.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Pikkuapollo – Parnassius mnemosyne Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
  4. ↑ http://www.nhm.uio.no/fagene/zoologi/insekter/norlep/papilionidae/mnemosyne.html
  5. ↑ P.Pakkanen & J.Wettenhovi: Parnassius mnemosyne in Finland perhoset.perhostutkijainseura.fi. Arkistoitu 3.3.2021. Viitattu 24.12.2020.
  6. ↑ Parnassius of the World goran.waldeck.se. Viitattu 24.12.2020.
  7. ↑ http://www.butterfly-guide.co.uk/species/papilionidae/pap1.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=40867&lan=fi
  9. ↑ http://213.139.166.224/Lepidoptera/Papilionidae/Parnassius/mnemosyne/Parnassius%20mnemosyne.htm
  10. ↑ http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=22735#a6

Aiheesta muualla