Pikkumusta

Nykyään Pikkumusta on erittäin tärkeä asia, joka vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Alkuperäistään sen nykyiseen vaikutukseen Pikkumusta on ollut lukuisten tutkimusten, keskustelujen ja keskustelujen kohteena. Tämän artikkelin tavoitteena on tutkia perusteellisesti kaikkia Pikkumusta:een liittyviä näkökohtia sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään sen merkityksellisyyteen akateemisilla ja ammatillisilla aloilla. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Pikkumusta:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja sen jatkuvaa vaikutusta tulevaisuudessa.

Tämä artikkeli kertoo mustasta vaatteesta. Helsingin Suomenlinnan saaresta kertoo artikkeli Pikku-Musta.
Pikkumusta vuodelta 1964.

Pikkumusta on lyhyt, yksinkertainen musta leninki, jonka kehittäjänä pidetään yleisesti muotisuunnittelija Coco Chanelia, joka julkisti mallinsa vuonna 1926.[1][2] Se oli länsimaisen muodin historian ensimmäinen musta naisten asu, jota ei ollut suunniteltu hautajaisvaatteeksi.[3]

Pikkumusta vastaa juhlavuudeltaan etiketissä miehen smokkia tai tummaa pukua.[4]

Historiaa

1900-luvun alussa ja vielä 1960-luvulle asti vaatetuksessa oli tapana käyttää omaisen kuoleman johdosta suruväriä, mustaa.[5][6] 1910-luvun lopussa ja 1920-luvun alussa surevia leskiä oli paljon muun muassa ensimmäisen maailmansodan seurauksena ja mustista vaatteista tuli yleisiä – ei muodin, vaan vallitsevien tapojen ja olosuhteiden vuoksi.[2] Niinpä Chanel ja muut tuon ajan muotisuunnittelijat loivat mustia leninkejä 1910-luvun lopulla ja 1920-luvun alussa.[7] He vaikuttivat sittemmin "pikkumustaksi" nimetyn asun syntymiseen, eikä Gabrielle Chanelia voida näin yksin nimetä sen luojaksi.[8]

Kuva Chanelin ensimmäisestä pikkumustasta ilmestyi Vogue-lehdessä 1. marraskuuta 1926.[9][1] Puku oli polvipituinen, pitkähihainen, taitavasti leikattu, yksinkertaisen tyylikäs ja vaikutti mukavalta käyttää. Yksinkertaisuutensa vuoksi sitä onkin sanottu Chanelin vastineeksi Fordin T-mallille.[10][11] Juuri tästä mallista tuli se, jonka kautta kaikki pikkumustat määriteltäisiin myöhemmin.[12]

Omana aikanaan Chanelin ensimmäinen pikkumusta aiheutti hämmennystä: kun muut tuon ajan muodinluojat suosivat paljon koristeellisia yksityiskohtia sisältäneitä ja värikkäitä asuja, joiden helmat ylettyivät puolipohkeen vaiheille, Chanelin vuoden 1926 leninki oli lyhyt, lähes vailla koristelua,[13][14] ja sen musta väri liitettiin edelleen suruun[15] tai palvelusväen asuihin.[16]

Chanelin mallit ja niitä mukailevat jäljitelmät olivat yksinkertaisen rakenteensa ja vähäisten yksityiskohtiensa vuoksi helposti asusteilla muunneltavia ja suhteellisen edullisia valmistaa. Tämä lisäsi niiden suosiota ja myyntilukuja. Chanelin merkitys pikkumustan historiassa on kuitenkin mustan asun merkityksen muuttaminen ja muutoksen markkinointi: hän muunsi aikansa naisten jo käyttämän vaatekappaleen välttämättömyydestä hienouden, hienostuneisuuden[17] ja ranskalaisen tyylikkyyden vertauskuvaksi.[11]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b 1926: la petite robe noire Le journal des femmes -sivusto. Arkistoitu 25.12.2014. Viitattu 25.12.2014.
  2. ↑ a b La petite robe noire : histoire d'un phénomène de mode 11.9.2013. Orange expo Musées. Arkistoitu 25.12.2014. Viitattu 25.12.2014. (ranskaksi)
  3. ↑ Tyylikäs vaihtoehto: pikkumusta Miten pukeutua juhlaan. MTV3
  4. ↑ Asu kutsun mukaan klo 18 jälkeen Pukeutumisopas Tekstiili- ja muotiala
  5. ↑ Harva kantaa enää surua vaatteissaan (Ennen naiset saattoivat käyttää suruasua vuoden tai pari. Se että leski käyttäisi lopun ikäänsä mustaa asua on jäänyt pois toisen maailmansodan jälkeen.) Yle Uutiset -sivusto. 18.10.2010. Viitattu 25.12.2014.
  6. ↑ Vogue-sivusto: "Gabrielle Chanel émancipe la petite robe noire de sa signification sociale. Elle n’est plus un symbole de deuil mais de mode.
  7. ↑ NIU News: "Black dresses by Chanel as well as other designers began to appear in the late teens and early 1920s."
  8. ↑ NIU News: "While Chanel is credited with invention of the little black dress, in fact multiple designers contributed to its birth,.."
  9. ↑ Aurore Charlot: Les basiques de la maison Chanel Elle. 6.6.2009. elle.fr. Viitattu 25.12.2014.
  10. ↑ NIU News: "Vogue magazine declared it was the fashion industry’s answer to the Model-T Ford."
  11. ↑ a b "La petite robe noire habille les stars. Vogue-Paris -lehden sivusto: Mode en vogue. 12.10.2010. Arkistoitu 17.12.2014. Viitattu 27.12.2014. (ranskaksi)
  12. ↑ NIU News: "Her 1926 black dress was simple, elegant and appeared comfortable to wear. Although other black dresses existed before, her 1926 design was the one by which all came to be defined."
  13. ↑ Le journal des femmes:"En contradiction totale avec la mode de l'époque, elle séduit par sa simplicité."
  14. ↑ Varroud-Vial: "Mais en 1926, Coco Chanel qui refuse les froufrous, corsets, breloques et autres fioritures, préfère s'inspirer de l'austère uniforme qu'elle portait enfant à l'orphelinat."
  15. ↑ Varroud-Vial:"La démarche se voulait audacieuse et inédite dans une société encore hantée par la violence de la Grande Guerre, où le noir symbolisait la triste couleur du deuil."
  16. ↑ Fred Davis: Fashion, Culture, and Identity, s. 64. University of Chicago Press, 1992. 0226138097 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  17. ↑ Coco Chanel, en maîtresse ès marketing, en a fait un vêtement synonyme de finesse et de raffinement.

Aiheesta muualla

  • 1.11.1926 Voguessa julkaistu piirros Chanelin pikkumustasta Le journal des Femmes -sivuston kuvakokoelmassa. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Karl Lagerfeldin piirros Coco Chanelista päällään vuoden 1926 pikkumusta mallia "Ford" Vogue Paris -lehden sivustolla. (Arkistoitu – Internet Archive)