Pipin Heristalilainen

Aihe Pipin Heristalilainen on epäilemättä aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja jolla on merkittävä vaikutus tämän päivän yhteiskuntaan. Pipin Heristalilainen on ollut useiden vuosien ajan keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan kohteena eri aloilla, koska sen merkitys kattaa poliittiset, sosiaaliset, kulttuuriset, taloudelliset ja ympäristölliset näkökohdat. Kautta historian Pipin Heristalilainen on ollut erilaisten tulkintojen ja lähestymistapojen kohteena, mikä on osoittanut sen monimutkaisuuden ja merkityksen ihmiskunnalle. Tässä artikkelissa perehdymme Pipin Heristalilainen:n maailmaan analysoidaksemme sen vaikutuksia ja vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan.

Pipin Heristalilainen. Louis Gallaitin maalaus Brysselin Palais de la Nationissa.

Pipin Heristalilainen (Pipin II eli Pipin Keskimmäinen) (640/650–16. joulukuuta 714) oli Austrasian major domus 680714 sekä Neustrian ja Burgundin major domus 687–695.

Pipinistä tuli Austrasian major domus Dagobert II:n kuoltua vuonna 679. Pipin onnistui säilyttämään Austrasian itsenäisyyden, vaikka Neustrian kuningas Teoderik III ja hänen major domuksensa Ebroin yrittivät alistaa Austrasian valtansa alle. Ebroin voitti Pipinin Laffauxissa vuonna 680, mutta Ebroin kuoli jo samana vuonna, ja vuonna 687 Pipin puolestaan löi Teoderik III:n ja silloisen Neustrian major domuksen Bertharin Tertryssä. Siitä eteenpäin Pipin oli kaikkien frankkien tosiasiallinen hallitsija.[1]. Pipin Heristalilaisen voidaan katsoa luoneen perustan karolingien valtakunnalle. Hän kuitenkin antoi merovingikuninkaiden jäädä nukkehallitsijoiksi.

Pipinin vaimon Plektrudiksen perilliset eivät pystyneet säilyttämään major domuksen arvonimeä ja valtaa itsellään. Pipin Heristalilaisen seuraajaksi ja Austrasian major domukseksi kohosi lopulta hänen avioton poikansa Kaarle Martel, joka oli saavuttanut suosiota menestyksekkäänä sotapäällikkönä.

Puolisot

  • Plectrud (Plektrudis)
  • Alpaida (Chalpaida) (jalkavaimo ?)
  • NN

Lapset

Lähteet

  1. Pippin II Encyclopædia Britannica. Viitattu 26.1.2009.