Nykymaailmassa Plasma on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua eri alueilla. Teknologian ja globalisaation myötä Plasma:stä on tullut perustavanlaatuinen näkökohta, joka vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Plasma on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena, mikä on synnyttänyt monenlaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Plasma:een, sen sosiaalisista vaikutuksista sen vaikutukseen globaaliin talouteen. Tavoitteena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Plasma on aineen olomuoto, jossa atomit ovat menettäneet elektroneja eli ionisoituneet. Plasma koostuu siis sähköisesti varatuista hiukkasista: elektroneista ja positiivisista ioneista. Plasma reagoi herkästi sähkö- ja magneettikenttiin ja plasman oma liike myös luo sähkömagneettisia kenttiä (ks. sähkömagnetismi).
Plasmaa kutsutaan aineen neljänneksi olomuodoksi. Plasman määritteleminen aineen olomuodoksi on kuitenkin kiistanalaista. Se ei nimittäin täytä yhtä olomuodoille asetettua ehtoa: "aineen pitää muuttua sulavasti olomuodosta toiseen tietyssä lämpötilassa". Plasma ei tätä tee, sillä ionisoituneet hiukkaset eivät välttämättä muutu takaisin neutraaliksi kaasuksi, kun lämpötilaa lasketaan plasmautumis- tai ionisoitumislämpötilan alapuolelle. Tämä johtuu siitä, että ionisoituminen ei ole niin selvästi lämpötilasta riippuvainen prosessi kuin esimerkiksi sulaminen tai höyrystyminen, vaan on itse asiassa aineen rakenteenkin eikä vain olomuodon muuttamista.
Auringosta sinkoutuu jatkuvasti plasmaa avaruuteen aurinkotuulena, ja sen törmätessä maan ilmakehän ulompiin osiin syntyy revontulia. Vihertävän keltainen väri syntyy suurella nopeudella liikkuvien elektronien törmätessä happiatomeihin. Elektroni menettää osan liike-energiastaan, jonka happiatomi muuttaa näkyväksi valoksi. Plasman tutkiminen on luonut oman tieteenalan, (avaruus)plasmafysiikan.
Plasmasta aikaisemmin käytettyä rinnakkaisnimeä "plastma" pidetään nykyään vanhentuneena eikä enää suositeltavana.
Plasmaa syntyy korkean lämpötilan (vähintään 2 000–8 000 K) vaikutuksesta ja sähkökentässä kiihdytettyjen hiukkasten törmäillessä atomeihin irrottaen niistä elektroneja. Plasma koostuu elektroneista ja positiivisista ioneista. On myös esitetty, että jopa 99 % tai ylikin maailmankaikkeuden tunnetusta aineesta (vrt. pimeä aine) olisi plasmaa.
Plasmaa käytetään muun muassa loisteputkissa ja hitsauksessa. Fuusioreaktoreiden kammioiden plasman tutkimuksessa hyödynnetään magnetohydrodynamiikkaa. Rakettitekniikassa niitä moottoreita, joita nykyisin kutsutaan ionimoottoreiksi, kutsuttiin ennen plasmamoottoreiksi.