Plasmatics

Tässä artikkelissa tutkimme Plasmatics:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka vaikuttaa useisiin opintoalueisiin ja joka on herättänyt laajaa kiinnostusta akateemisessa yhteisössä ja yhteiskunnassa yleensä. Plasmatics edustaa ratkaisevaa kohtaa eri ilmiöiden toiminnan ymmärtämisessä historiallisesta, tieteellisestä, sosiaalisesta tai kulttuurisesta näkökulmasta. Tarkastelemme yksityiskohtaisen analyysin avulla Plasmatics:n kutakin olennaista näkökohtaa ja tutkimme sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan myötä sekä mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja tämän haasteen ratkaisemiseksi. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava, kriittinen ja pohdiskeleva näkemys Plasmatics:stä, jotta voidaan tarjota tietoa ja luoda tietoista keskustelua tästä tärkeästä aiheesta.

Plasmatics
Tiedot
Toiminnassa 1977–1983, 1987–1988
Tyylilaji punk rock, heavy metal, shock rock
Kotipaikka Yhdysvallat New York, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Levy-yhtiö

Aiheesta muualla

Plasmatics oli yhdysvaltalainen vuonna 1978 perustettu punk rock- ja heavy metal -yhtye. Plasmaticsin konsertit vaikuttivat toisinaan enemmän performanssi-esityksiltä kuin tavalliselta konsertilta. Lavalla soitettiin moottorisahoilla kitaroita, räjäytettiin kaiutinkaappeja ja hakattiin televisioita vasaralla.Yhtye räjäytti jopa autoja lavalla. Yhtye oli myös kiistanalainen ryhmä, koska sen keulakuva, laulaja Wendy O. Williams herätti huomiota myös avoimella seksuaalisuudellaan. Williams pidätettiin useita kertoja epäsiveellisen esiintymisen vuoksi.[1]

Yksityiselämässään Wendy O. Williams tuki luonnonsuojelua ja eläinten oikeuksia. Williamsin ja Plasmaticsin albumi Maggots: The Record (1987) on ensimmäisiä ilmastonmuutosta käsitteleviä rock-albumeja.Yhtyeen ura päättyi Williamsin itsemurhaan.[1]

Plasmaticsin ura

Plasmaticsin perusti vuonna 1977 Yalen yliopistosta valmistunut taiteilija Rod Swenson sekä hänen tyttöystävänsä Wendy O. Williams. Plasmatics esiintyi ensimmäistä kertaa heinäkuussa 1978 CBGB-klubilla New Yorkissa. Yhtye allekirjoitti sopimuksen englantilaisen Stiff Records -levy-yhtiön kanssa, joka julkaisi yhtyeen klassikkoalbumin New Hope for the Wretched (1980).[1] Yhtyeen alkuaikoina Trouser Press kuvaili Plasmaticsia ”taidottomaksi temppuiluksi”, jossa ”Wendy O. Williams puhuu, huutaa ja huohottaa psykotronisten elokuvien estetiikkaa (seksiä, väkivaltaa, groteskeja ylilyöntejä) samalla kun yhtye soittaa täysin vailla taitoa punkin nopeudella ja volyymilla”. Lehden mukaan heidän debyyttialbuminsa New Hope for the Wretched oli ”ehkä viihdyttävää pelkän röyhkeytensä ansiosta, mutta tuskin kuunneltavaa”.[2]

Williamsin lavashow herätti enemmän huomiota kuin itse musiikki. Billboard-lehden Chris Morris kirjoitti, että yhtye oli tunnetumpi ”pikemminkin näyttävän laulusolistinsa lavatemppuilusta kuin punkista ammentavasta musiikistaan”. Williamsin lavastuntit olivat kuuluisia: hän muun muassa tuhosi autoja moottorisahalla ja räjäytti auton Tomorrow with Tom Snyder -ohjelmassa. Hän myös hyppäsi koulubussin katolta juuri ennen kuin se törmäsi televisiokasaan. Näiden temppujen vuoksi häntä pidettiin hulluna ja nihilistinä. ”Ei kyse ole siitä, etten arvostaisi elämääni”, Williams kertoi vuonna 1983. ”Rakastan vain riskien ottamista, itseni testaamista ja rajan ylittämistä. Se on hauskaa, se kiihottaa.”[2]

Milwaukeen tapahtuma

Williamsin provokatiivinen lavakäytös johti myös useisiin pidätyksiin. Niistä eniten mediahuomiota saavutti Milwaukeen-konsertissa vuonna 1981 tapahtunut yhteenotto poliisin kanssa. Williams pidätettiin ja hakattiin brutaalisti poliisin toimesta Milwaukeessa. Häntä syytettiin törkeästä käytöksestä The Palms Nightclubin lavalla Plasmaticsin esityksen aikana. Hänen väitettiin simuloineen masturbaatiota vasaralla. Klubin ulkopuolella Williams heitettiin maahan ja pahoinpideltiin poliisin toimesta. Hänet vietiin sairaalaan ambulanssilla. Tapaus herätti runsaasti mediajulkisuutta. Poliisi väitti oikeudessa, ettei Williamsin pahoinpitelyä tapahtunut, mutta paikallinen valokuvaaja oli saanut kuvattua pahoinpitelyn, mikä kumosi poliisin väitteet. Williamsia vastaan esitetyt syytteet hylättiin oikeudessa.[1]

Plasmaticsin viimeiset vuodet

Clevelandissa Williamsia syytettiin jälleen säädyttömyydestä, kun hän oli esiintynyt lavalla alasti. Hän oli peittänyt osan vartalostaan partavaahdolla ja poliisin mukaan hän esitti simuloituja seksuaalisia tekoja lavalla.[2] Yhtye julkaisi albumit Beyond the Valley of 1984 (1981) ja Coup D'Etat (1982), minkä jälkeen Williams alkoi keskittyä enemmän soolouraansa. Plasmatics alkoi myös useiden kokoonpanovaihdosten myötä muuttua enemmän Williamsin sooloprojektiksi. Hän teki yhteistyötä Motorheadin johtohahmon Lemmy Kilmisterin kanssa. Plasmaticsin viimeinen kiertue oli vuonna 1988, minkä jälkeen yhtye meni tauolle.[1] Williamsin ensimmäisen sooloalbumin W.O.W. (1984) tuotti Kiss-yhtyeen basisti Gene Simmonsin, ja sillä esiintyivät myös hänen Kiss-yhtyetoverinsa. Albumi toi Williamsille Grammy-ehdokkuuden.[2] Williams julkaisi vielä muutaman levyn, joista viimeinen oli yllättäen rap-albumi Deffest and Baddest (1988)[2]

Wendy O Williams.

Plasmaticsin levyen lisäksi laulaja Wendy O. Williams julkaisi useita sooloalbumeja ja näytteli elokuvissa ja TV-sarjoissa. Hän esiintyi esimerkiksi suositussa TV-sarjassa Ihmemies MacGyver.[3] Hän työskenteli myös seksityöläisenä ja luonnonsuojeluaktivistina. Hän oli aktiivinen eläinten oikeuksien puolestapuhuja ja kasvissyöjä. Wendy O. Williamsin ja Plasmaticsin albumi Maggots: The Record (1987) on ensimmäisiä ilmastonmuutosta käsitteleviä rock-albumeja. Yksityiselämässään Williams kärsi mielenterveysongelmista.[1] 6. huhtikuuta 1998 Wendy O. Williams teki itsemurhan.[1] Swenson löysi hänen ruumiinsa metsästä kodin läheltä. Jättämässään viestissä Williams kirjoitti: ”Suurimmaksi osaksi maailma ei käy minulle järkeen, mutta tunnen kirkkaasti sisäisen ääneni ja paikan, jossa ei ole itseä – vain rauha.”[2]

Jäsenet

  • Wendy O. Williams – laulu, moottorisaha, leka (1978–1988)
  • Richie Stotts – kitara (1978–1983)
  • Wes Beech – kitara, koskettimet (1979–1988)
  • Michael Ray – kitara (1984–1987)
  • Chosei Funahara – bassokitara (1978–1980)
  • Jean Beauvoir – basso, koskettimet (1980–1981)
  • Greg Smith – basso (1984–1986)
  • Chris Romanelli – basso, koskettimet (1981–1984; 1987–1988)
  • Stu Deutsch – rumpusetti (1978–1980)
  • Neal Smith – rummut (1981)
  • Tony Petri – rummut (1981)
  • Joey Reese – rummut (1981)
  • T.C. Tolliver – rummut (1982–1986)
  • Ray Callahan – rummut (1986–1987)

Diskografia

Singlet ja EP:t

  • ”Butcher Baby/Fast Food Service (Live)/Concrete Shoes (Live)” (7" single, 1978)
  • ”Meet the Plasmatics” (12" EP, 1979)
  • ”Dream Lover/Corruption/Want You Baby” (7" single, 1979)
  • ”Butcher Baby/Tight Black Pants (Live)” (7" single, 1980)
  • ”Butcher Baby EP” (12" EP, 1980)
  • ”Monkey Suit/Squirm (Live)” (7" single, 1980)
  • ”Metal Priestess” (12" EP, 1981)

LP:t

  • New Hope for the Wretched (LP, 1980)
  • Beyond the Valley of 1984 (LP, 1981)
  • Coup D'Etat (LP, 1982)
  • Maggots: The Record (LP, 1987)
  • Coup De Grace (LP, 2000)
  • Put Your Love in Me: Love Songs for the Apocalypse (LP, 2002)
  • Final Days: Anthems for the Apocalypse (LP, 2002)

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Plasmatics biography The Vogue. Viitattu 8.9.2024.
  2. ↑ a b c d e f Paulson, Linda Dailey: Wendy O. Williams and the Plasmatics Biography musicianguide.com. Viitattu 9.2.2025.
  3. ↑ Wendy O. Williams Internet Movie Database. Internet Movie Database. Viitattu 8.9.2024.