Pluton (ohjus)

Nykyään Pluton (ohjus) on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Löytämisestään lähtien Pluton (ohjus) on herättänyt suurta kiinnostusta ja se on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Sen vaikutus moderniin yhteiskuntaan on kiistaton, ja sen merkitys kasvaa jatkuvasti ajan myötä. Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Pluton (ohjus):een liittyvää perusteellisesti sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Analysoimme alan asiantuntijoiden eri näkökulmia ja mielipiteitä sekä tarjoamme asiaankuuluvaa ja ajankohtaista tietoa Pluton (ohjus):stä.

Kuvan ranskalainen Pluton-tyyppinen taktinen ydintaisteluohjus laukaistiin AMX 30 panssarivaunualustalta.

Pluton on ranskalainen taktinen ydinase. Se oli käytössä vuosina 1974–1993, ja taistelulataus oli yksikärkinen. Saman tyyppistä MR-50 CTC -ydinkärkeä käytti myös AN-52 taktinen ydinpommi, josta Pluton-ohjuksen ydinkärkeä on muunnettu. Konventionaalinen 500 kg:n vahvuinen, ydinaseeton HE-räjähdelataus (engl. High Explosive) oli vaihtoehtona ydinräjähteen käytölle taistelutoimissa. MR-50 CTC/AN 51 -ydinlatauksen voimakkuudet olivat 15 ja 25 kilotonnia, joista voimakkuuden saattoi valita käyttötarkoituksen perusteella. Ohjuksen enimmäiskantama oli 120 kilometriä.[1]

650 mm (65 cm) paksuinen Pluton-ohjus oli 7,64 m pitkä ja kaksivaiheinen, sen laukaisupaino oli 2 423 kg. Ohjuksen suuntaus toimi inertiaohjauksen avulla. Pluton käytti kiinteätä ajoainetta lennon aikaisena polttoaineenaan. Laukaisualusta perustuu AMX 30-tyypin panssarivaunun alustaan, joita valmistettiin 42 kpl tätä nimenomaista käyttötarkoitusta varten.[1] AN-51 tyypin ydinkärkiä valmistettiin 70 kappaletta.[2]

Plutonia seurasi vain hyvin lyhyen ajan, palvelusuraltaan vain 5 vuotta palvellut pidemmän kantaman (480 km) taktinen Hadés-ohjus (1991–1996). Sen ydinlataus oli voimakkuudeltaan suurempi ja yksivalintainen, tuo voimakkuus oli 80 kT.

Pluton-ohjuksen alustaa kutsutaan nimellä TEL.

Lähteet

  • Hogg, Ian: Tykistö- ja ohjusaseet. Karisto, Hämeenlinna, 2011. Suom. Petri Kortesuo. Alkuteos englanniksi, 2000: Amber Books Ltd. ISBN 978-951-23-5456-6.

Viitteet

  1. a b Hogg, I., 2011: s. 186
  2. France's Nuclear Weapons - Development of the French Arsenal The Nuclear Weapon Archive. 1.5.2001. Viitattu 29.12.2018 (englanniksi).

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.