Poltettu oranssi
Nykymaailmassa Poltettu oranssi:stä on tullut yhä tärkeämpi yleishyödyllinen aihe. Tekniikan kehittymisen ja yhteiskunnan muutosten myötä Poltettu oranssi ei ole kiinnittänyt vain alan asiantuntijoiden vaan myös suuren yleisön huomion. Tästä syystä on ratkaisevan tärkeää syventyä Poltettu oranssi:n olennaisimpiin näkökohtiin, jotta sen vaikutus voidaan ymmärtää eri alueilla ja yhteyksissä. Tässä artikkelissa perehdymme Poltettu oranssi:n analyysiin ja tutkimme sen eri ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia nykyään. Alkuperäistään sen nykyiseen kehitykseen tarkastelemme, kuinka Poltettu oranssi on muokannut tapaa, jolla ymmärrämme ympäröivää maailmaa.
| Poltettu oranssi – balladi sanan ja veren ansoista | |
|---|---|
| Kirjailija | Eeva-Liisa Manner |
| Kieli | suomi |
| Genre | draama |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu | 1968 |
| Sivumäärä | 108 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Poltettu oranssi – balladi sanan ja veren ansoista (1968) on Eeva-Liisa Mannerin kirjoittama näytelmä. Alaotsikkonsa mukaan näytelmä "tapahtuu pikkukaupungissa kymmenluvulla ennen I maailmansotaa". Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun porvalliseen kotiin, josta perheen tytärtä viedään psykoterapeutin pakeille. Näytelmän nimi viittaa tytön unissaan näkemäänsä hevoseen, jonka nimi on Poltettu oranssi.
Psykoanalyyttinen näytelmä voidaan nähdä niin aikakautensa kuvaukseksi kuin ajattomaksi perhesuhteiden tutkimukseksi.
Keskeiset henkilöt
- Tytär Marina Klein
- Äiti Amanda Klein
- Isä Ernest Klein
- Tohtori Fromm
- Tohtori Frommin apulainen
Versiot
Kirja
Näytelmästä on julkaistu kaksi painosta:
- 1968: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 108 s
- 2003: Kirja kerrallaan, Lasipalatsin Mediakeskus Oy, 92 s, pehmeäkantinen nidottu. ISBN 952-5439-34-8
Teatteri
Näytelmä on ollut ilmestymisestään asti suosittu. Sitä on esitetty lukuisissa eri teattereissa ympäri Suomea.
Ooppera
Tauno Marttinen sävelsi kirjan pohjalta samannimisen oopperan, joka sai kantaesityksensä televisiossa 1971 ja näyttämöensiesityksensä Suomen Kansallisoopperassa 1975. Teosta pidetään Marttisen parhaana oopperana.